maanantai 6. elokuuta 2012

Täällä on ollut hiljaista koko kesän ja keväänkin. Paino on tullut takas ja liikunta jäänyt lähes kokonaan.
Tällä hetkellä tilanne on se, että torstaina on ylilääkärille aika jonka jälkeen selviää miten käy. Miten käy juoksun ja muiden... Juoksu ei ole tuntunut hyvältä varsinkaan loppumatkasta tai sen jälkeen. Olo on ollut kuumeinen ja kipeä. Alamahaa ja alaselkää särkenyt. Niitä särkee nykyisin ilman juoksemistakin väliin.

Kilpirauhaslääkettä on säädetty suuntaan ja toiseen, eikä vieläkään oo tullut samanlaista hyvää oloa niinkuin alkuvuodesta. On menty liikatoiminnan puolelle ja kärsitty kauheista rytmihäiriöistä ja liikahikoilusta jne. (tosin siitä laihtumisesta ei :P).

Imetyksen loppumisesta on nyt n. 5viikkoa. Silloin se loppui ihan kokonaan. Nyt muutaman viikon aikana on tuntunut että ruokahalu on vähentynyt eikä herkkuja tee läheskään samalla mitalla mieli. Kyllä niitä tottumuksesta tulee silti edelleen syötyä, tosin vähenevässä määrin. Vois siis alkaa laihduttamaan ihan kunnolla ja tehdä elämäntaparemontti pysyvästi.
Reissatessa ja ystävien kanssa ollessa huomasin, ettei mun tee mieli syödä läheskään niin paljon kun en ole yksin. Tunnustaudun edelleen siis tunnesyöjäksi. Kumpikin käsi pystyssä!

Tänään söin aamupalaksi ruispalan juuston ja voin kanssa + valion pehmeä rasvaton maitorahka mansikoiden ja mustikoiden kera. Juomana oli 3dl clipperin vihreää teetä.

Olen ajatellut meneväni jonkun ravintoterapeutin luo ja miehen veljenvaimo on luvannut tehdä mulle kuntosaliohjelman. Sielläkään en ole kuukausiin käynyt. Kannattavaa...

Olympialaisia on tullut seurattua ja katsottua kateellisena ja ihaillen niitä vartaloita. U-P-E-I-T-A ja täydellisiä!
Uintikipinä on iskenyt, ja riippuen siitä mikä tuomio lääkäristä tulee, voi juoksu vaihtua uintiin. Voisin aloittaa aikuisten uimakoulusta niin sais nuo tekniikat haltuun. T. Entinen vesipelkoinen joka lintsas koulun uimatunnit aika tehokkaasti...

Kesä on mennyt taas aika väsyneissä merkeissä ja luotankin syksyn tuovan vähän piristystä arkeen. Thyroxinia on nyt laskettu ja varmaan lasketaan vieläkin, jospa se olo alkaa paranemaan. Toivossa on hyvä elää :).

Jos uskallan niin otan tänään mittoja.... Paino on ainakin noussut reilusti.