Labrassa käynti ja sen tulokset

Sain kuin sainkin nuorimmaisen valvottamisesta huolimatta itseni tiistaina aamulla 8 jälkeen labraan. En mennyt edes päiväunille sen jälkeen vaan nautin hiljaisuudesta.
Kyselin hoitajalta, että mitähän kaikkee multa otetaan kun hän laitto riviin useemman putkilon verta varten.
Hb:n tiesin ainoastaan ennestään. Lisäks oli joku kalkkijuttu, verenkuva, kilpirauhaskokeet ym.

Nuorempi lapsista on siis taas kunnon flunssassa ja on pitänyt mua hereillä nyt useemman yön. Tosi itkunen joten jouduin yöllä antamaan lääkettä, jonka jälkeen uni vähän rauhottui. Vanhempikin näköjään sairastunu samaan räkätautiin.
Oma olo ei siis ole virkeimmästä päästä tällä hetkellä todellakaan.

Tänään aamupäivästä soittelin tuloksista hoitajalle. Lääkäri oli kuulema yrittänyt tavoitella, mutta niillä oli vanha numero tallessa. Ohjas sitten puhelun lääkärille joka kerto tuloksista.
Itsehän siis epäilin anemiaa. Hb oli kuitenkin 142 eli tosi hyvä. Samoin muutkin tuloksista, yhtä lukuunottamatta.
Lähdin sitte hetken päästä hakemaan reseptiä ja tulin apteekin kautta kotiin.
Aamulla aloitan koko loppuelämäksi Thyroxin -lääkkeen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Koko elämän kestävä lääkitys ei kauheesti mieltä lämmitä, mutta jollain tavalla tulokset oli helpottavia. Oikeestaan oisin voinu itkee helpotuksesta.
Väliin on tuntunu että oon oman kehon vanki. Että en oo oma itteni, enkä halua olla tällainen. On raivostuttanut, turhauttanut, masentanut oma olo. En ymmärrä miten en aikasemmin tajunnu mennä labrakokeisiin.

Idea kokeisiin menosta tuli oikeastaan fit -lehdestä, jossa oli juttu parikymppisestä tytöstä, jolla oli ollu anemia. Oireet oli samanlaisia joten päätin tehdä asialle jotain ja ottaa selvää. Onneksi tein.

Toivottavasti lääkkeet auttaa ja saan oireet pois.

Tänään olis ollu siis ensimmäinen kuntonyrkkeilytunti, mutta peruutin sen. Perun myös koko kuntonyrkkeilyn. Mulle riittää ainakin alkuun piloxing ja syvävenyttely. Lisäksi ensviikolla aloitan maanantain siis sen 10-kilsan juoksuohjelman. Avantouintia lisäks kunhan uskallan mennä sinne ekaa kertaa pitkästä aikaa.
Vieläkin harmittaa, ettei oo ketään lenkkikaveria, mutta muutama on lupautunut naistenkympille toukokuussa ;).

Hurja postaustahti ja valoa tunnelinpäässä

Meinaa melkein käydä niin, että kun jotain julkisesti julistaa niin...

Täällä on sairastettu vuorotellen ja nuorempi lapsista hakee unirytmiään. Suoraan sanottuna oon ollu ihan koomassa parit viimeiset viikot ja selviytynyt just ja just sohvan nurkkaan sängystä.
Meillä nuorempi nukahtaa huonoille yöunille 2-4 aikaan yöllä! Herää myöskin myöhään, mutta koska yö on niin rikkonainen, en saa nukutuksi kunnolla. Alkoi jo jokunen kuukausi sitten, ja nyt se alkaa näkymään ja tuntumaan.
Nyt vuorossa siis unikoulua ja syömäkoulua oikein kunnolla.

Mutta jotain oon saanut aikaankin!
Huomenna aamulla menen hakemaan avantouintikopin avaimen ja etsin itselleni sinne sopivat vermeet. Haen myös paketin postista (liikuntavaatteita, finally! Uusia ekaa kertaa ehkä kuuteen vuoteen). Liityin siis talviuimareihin ;). Viime kerrasta onkin aikaa.. Ehkä noin 10 vuotta. Silloin sitä käytiin aamulla ennen koulua ja illalla uudestaan. 2 vuotta lähes päivittäin. Yhden talven kuljettiin pohjoisessa kaverin kans farkkutakeissa avannon karaistamina ;D.

Varasin itselleni myös paikan kuntonyrkkeilyyn. Siinäkin edellisestä kerrasta on aikaa useampi vuosi.
Lisäksi aloitan tammikuun ekalla viikolla piloxingin ja syvävenyttelyn.
Eiköhän se tästä. Siihen asti kotizumbailen ja -jumppaan.
Tasa-arvon kausi lähestyy tässä taloudessa.
Mies harrastaa ma, ke ja su. Minä ti, to ja su. Lisäksi kävelyt vaunujen kans, se juoksu... ja avantouinti joko aamuisin tai iltaisin.
Lisäksi jotain uintijuttuja oon ajatellut sunnuntaiaamuille koko perheen kesken. Lillumista lastenaltaassa.

Ruokavaliosta sen verran että.. Ehdotuksessa miehelle sellainen, että saan päättää kaikesta hänenkin syömästä ruuasta kuukauden ajan. Katsotaan voittaako se tuon kauheen ruokavalion mitä hän syö tällä hetkellä. Puistattaa ajatuskin. Jospa hänkin tajuaa sen, että vaikka tuntuu tällä hetkellä ettei tarvi.. niin kyllä tarvii. Uskomattoman väsynyt mies.
Ja on sitäpaitsi tosi vaikee yrittää pysyä karkittomana yms. kun mies raahaa niitä kotiin omaksi ilokseen ja mun harmiksi.

Paljon muutakin kauan odottanutta oon saanut aikaan, mutta siitä ei sen enempää koska tällä blogilla ei oo mitään tekemistä niiden kanssa.

Vauhdikasta joulunodotusta!