Kahvakuulailua ja lenkkeilyä

Eilen kävin aamulla kävellen I:n 1-vuotisneuvolassa jonka jälkeen lenkkeilin 2km suuntaansa hammaslääkäriin. Päivällä käytiin rattaiden kans ruokakaupassa ja matkaa tuli n.7km yhteensä. 
Illalla kesken pizzanteon sain puhelun kaverilta joka houkutteli  jumppaan. Onnistuin sopimaan jumppapaikaksi tuon oman Fressin ja kahvakuula-tunnin.
Nopeesti tein toisen pizzan valmiiks uunia varten ja pyysin miestä  hoitamaan lopun. Onneks olin kerenny tekee valmiiks toisenki taikinan. Syötin vielä synttärisankarin nopeesti ja lähdin lenkkeillen 1,5km päähän Fressiin. Siellä 45min pituinen kahvakuula-tunti jonka jälkeen hölkkäilin kotiin. 

Kahvakuulasta muutama sananen. Ihan mieletön tunti! Just mulle hyvä kun ei tarvii miettiä liikaa mitään koreografioita tms ja koko keho teki töitä. Tuonne pian uudestaan. Se voiskin olla se yks tunti millä alan käymään säännöllisesti. Luulis tuloksien näkyvänkin suht pian. Suosittelen!
Max. suorituskyky ja kunto parantumassa. 49min 46sek. 402kcal. Keskisyke 156 ja max. 182.
Tunnin jälkeen jalat oli aika voimattomat hetken aikaa ja puhuinkin että huomenna oon varmasti kuin jyrän alle jääny. Liekö syy herban 24 -sarjan tuotteessa jota kokeilin ekaa kertaa, koska lihaksissa kyllä tuntuu, mutta ei ollenkaan häiritsevästi. 

Viime viikolla liikuin 7h 16min.  Kulutin 2045kcal
Tällä viikolla oon liikkunut 3h 51min.  Kuluttanut oon 1514kcal. 


Nyt pari kuukautta oon pitänyt liikunnan vähintään n. 5h viikossa. Aika paljon noista on rattaiden kans hölkkäilyä ja yksin lenkkeilyä. 
Rattaiden kans lenkkeily noilla kuivilla teillä on tällä hetkellä just sopivaa mulle niin en vahingossa mene liian lujaa ja syke hyppää liian korkeelle. Mun pitää ottaa pian selvää tuosta kilpirauhasen vajaatoiminnan vaikutuksesta sykkeeseen. 



21.3.2012
Aamupaino: 55.6kg   56.0 (-400g)
Vyötärö: 80cm   82cm  (-2cm)
Peppu: 90cm   90cm
Käsivarret: 25cm    25,5  (-0,5cm)
Sääret: 33cm   33cm
Reidet: 50cm    51,5cm

Korostetut mitat on tältä viikolta ja toiset tasan viikko sitten otettuja.

Sunnuntaina ulkoiltiin urakalla ja käytiin nuotiolla ja ystäväperheen kans lenkillä.

Ps. Hääpuku meni jo mielestäni hieman paremmin päälle kuin viime kuussa. Siitä kuvaa kunhan saan kameran takas itselleni. Kamera on edelleen siskolla.
Kuvat googlen kuvahaulla hakusanoilla kahvakuula ja kettleball. :)

Labrassa käynti ja sen tulokset

Sain kuin sainkin nuorimmaisen valvottamisesta huolimatta itseni tiistaina aamulla 8 jälkeen labraan. En mennyt edes päiväunille sen jälkeen vaan nautin hiljaisuudesta.
Kyselin hoitajalta, että mitähän kaikkee multa otetaan kun hän laitto riviin useemman putkilon verta varten.
Hb:n tiesin ainoastaan ennestään. Lisäks oli joku kalkkijuttu, verenkuva, kilpirauhaskokeet ym.

Nuorempi lapsista on siis taas kunnon flunssassa ja on pitänyt mua hereillä nyt useemman yön. Tosi itkunen joten jouduin yöllä antamaan lääkettä, jonka jälkeen uni vähän rauhottui. Vanhempikin näköjään sairastunu samaan räkätautiin.
Oma olo ei siis ole virkeimmästä päästä tällä hetkellä todellakaan.

Tänään aamupäivästä soittelin tuloksista hoitajalle. Lääkäri oli kuulema yrittänyt tavoitella, mutta niillä oli vanha numero tallessa. Ohjas sitten puhelun lääkärille joka kerto tuloksista.
Itsehän siis epäilin anemiaa. Hb oli kuitenkin 142 eli tosi hyvä. Samoin muutkin tuloksista, yhtä lukuunottamatta.
Lähdin sitte hetken päästä hakemaan reseptiä ja tulin apteekin kautta kotiin.
Aamulla aloitan koko loppuelämäksi Thyroxin -lääkkeen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Koko elämän kestävä lääkitys ei kauheesti mieltä lämmitä, mutta jollain tavalla tulokset oli helpottavia. Oikeestaan oisin voinu itkee helpotuksesta.
Väliin on tuntunu että oon oman kehon vanki. Että en oo oma itteni, enkä halua olla tällainen. On raivostuttanut, turhauttanut, masentanut oma olo. En ymmärrä miten en aikasemmin tajunnu mennä labrakokeisiin.

Idea kokeisiin menosta tuli oikeastaan fit -lehdestä, jossa oli juttu parikymppisestä tytöstä, jolla oli ollu anemia. Oireet oli samanlaisia joten päätin tehdä asialle jotain ja ottaa selvää. Onneksi tein.

Toivottavasti lääkkeet auttaa ja saan oireet pois.

Tänään olis ollu siis ensimmäinen kuntonyrkkeilytunti, mutta peruutin sen. Perun myös koko kuntonyrkkeilyn. Mulle riittää ainakin alkuun piloxing ja syvävenyttely. Lisäksi ensviikolla aloitan maanantain siis sen 10-kilsan juoksuohjelman. Avantouintia lisäks kunhan uskallan mennä sinne ekaa kertaa pitkästä aikaa.
Vieläkin harmittaa, ettei oo ketään lenkkikaveria, mutta muutama on lupautunut naistenkympille toukokuussa ;).

Ei jouluähkyä...

.. vaan jo pidemmän ajan ähky. Ähky koneisiin (tietokone ym.) ja kaikkeen perunamuusista suklaaseen. Ihan kamala olo.

Niin se väsymys palas mun arkeen. Osittain johtuu nuoremman ihan ulalla olevasta unirytmistä. Klo 5 saattaa nukahtaa vasta yöunille. EEI jaksa! Ja vaikka nukunkin vähintään sen 7h yössä niin tunnen oloni kuolemanväsyneeks kun herään. Nyt isoin asia on siis saada tähän perheeseen kunnon rytmi.

Aloitankin siis rauhallisemmin nämä mun harrastukset ja ensimmäisenä alkaa torstaina siis kuntonyrkkeily. Huomasin kauhukseni että oon hävittäny mun kengät eikä housuja tai urheluliivejäkään ole! Nyt äkkiä siis kaupoille. Mutta mistä löytää hyviä eikä kuitenkaan omaisuutta maksavia liivejä jne.?!
Käsisiteitä löytyy muutamat mutta hanskat myin joskus veljelleni koska en tuntenut tarvitsevani niitä silloin. Tosin tuonne ei ainakaan ekalla kerralla omia hanskoja tarvi.

Joulupukki toi avantouintikengät/-tossut ja niitä olis kiva päästä pian kokeilemaan. Tosin avantouinti jäättömässä myrskyävässä meressä EI innosta ollenkaan. Varsinkaan vuosien tauon jälkeen.

Tänään sain soitettua terveyskeskukseen. Huomenna tää tyttö marssii kiltisti siis labraan kokeisiin. Lääkäri haluaa ottaa muutkin kokeet kuin tuon hb:n. Itse aloin epäillä anemiaa koska tähän väsymykseen ei tunnu auttavan mikään. Mieli ja keho ei oikeen oo yhteisymmärryksessä. Voimat tuntuu loppuvan koko ajan. Ylikunnosta tuskin on kyse ;)))

Tänään huomasin taas yhtäkkiä että joulumässäily jatkuu. Tosin muuten pysyin tosi normilinjalla, mutta ne kaikki ihanat joulusuklaat! Niitä on vieläkin jäljellä.
Tänään siivoan talosta joulun pois. Kuusta ja joulusuklaita myöten. Syötän ne tuolle komeemmalle puoliskolle, siinä kun ei kauheesti mikään mättö näy. EPÄREILUA!
Allaolevat kuvat todistaa sen millä linjalla täällä mennään välillä. Tosin tää mun sisällä oleva pahoinvointi ja tän elämäntavan sopimattomuudesta tuleva ahdistus kasvaa sitä vauhtia että oksat pois.
Oon totaalikyllästyny tietokoneeseen, telkkariin, istumiseen, facebookiin, huonosti syömiseen jne. Tulee jotenki niin yli tällä hetkellä.
En ois ikinä uskonu sanovani tätä: Odotan huomista labrareissua verikokeineen ja siitä seuraavaa selvyyttä. Jos niistä ei löydy mitään niin tää menee kaupan lamppuhyllylle ja raahaa kotiin kirkasvalolampun. Iso purkki D-vitamiinia ja kaikki poppakonstit käyttöön. Kunnon ulkoiluvaatteet noille ilmoille ois kans jees. Huomaan heti olossa ison muutoksen kun päivällä ei käy ulkoilemassa. Hypin seinille raivottarena.

Yhdistelmä. Jospa nää kuvat toimis muistutuksena.

Nyt vinkkejä kehiin! Millä pääsee eroon suklaahimosta? Tosin tällä hetkellä niitä ei tarvi tähän hätään koska tuo ähky ja morkkis pitää mut kaukana suklaasta. Mutta tulevaisuutta varten. Mikä teillä tänne eksyvillä toimii herkkuhimon karkottamisessa?

Nyt siivoamaan hyötyliikuntamielessä.
Illalla T ottaa vanhemman lapsen mukaansa kun lähtee säbään. Kaveri luvannut katsoa perään sen aikaa kun isi on maalissa muurina. Sitten otan itsekin tilaisuudesta hyödyn irti ja kokeilen miltä näyttää kuntoplussan dvd pitkästä aikaa. Zumban painoineen luovutin haikein mielin takaisin omistajalleen.

Ps. Paino ei onneksi oo sen suuremmin jouluna noussut. Sitä ennen ja sen aikana on puntari pyörinyt 58kg molemmin puolin. Ei onneksi oo palannut repsahduksista huolimatta 60kg tai sen yli. Ei edes lähelle 59kg mikä on jo juhlanpaikka! Ei enää ikinä sinne.