Alle 60kg!

Syy tän blogin hiljaisuuteen ei johdu liikkumattomuudesta, vaan turhautumisesta kun tuloksia ei näy vaikka kuin liikkuu ja syö oikein.
Nyt niitä tosin on alkanut näkymään niin ehkä tämäkin piristyy. Labrasta tuli hyvät tulokset. Jospa tuo lääkeannos ois nyt oikea ja alkais vaikuttamaan ja painokin rupeais tippumaan.
Viimeksi paino on ollut 59.7kg!! VIHDOIN taas alle 60kilon.

Tänään puoliltapäivin 1h 30min lenkki, josta n. 40min porrastreenejä ja vatsalihaksia silloilla. 711kcal. Keskisyke 155.
Sen jälkeen nyt illalla Kuntoplussan uus dvd: Tiukat pakarat, upeat reidet. 35min. 259kcal. Keskisyke 147.

Fysioterapeutille vielä tiistaina aika ennen matkaa. Sieltä löytyi taas vaikka mitä.. mm. oikea puoli lantiosta ylempänä (lihaskireyden takia?) ja polvisärkyä. Jalat kuntoon, niin ehkä se selkäkin siitä tokenee.
15 kertaa on lähetteessä, saa nähdä kuinka kauan siellä tulee käytyä ennen kuin auttaa. Selkä on onneksi nyt vähän parempi. Pikkuhiljaa uskaltaa siis alkaa liikkumaankin. Nyt 2 viikkoa rugby-treenejä jäänyt väliin, mutta tiistaina taas.

Onnellinen olo, krempoista huolimatta! 

Ei oikein mitään.

Täällä ollaan flunssan kourissa oikein urakalla ja litkitään teetä litrakaupalla.
Ensin sairasti mies ja lapset, nyt minä. Vyöhyketerapiankin jouduin perumaan.

Joulukuussa kaivoin sykemittarin naftaliinista. 8kk sitten olin käyttänyt sitä viimeksi. Huhtikuisella juoksulenkillä.
Se tunne mikä tuli kun kiinnitin vyötä ja kelloa. IHANA! Tuli niin ikävä juoksulenkkejä espoon rannikolla.
Mutta, siinä oli myös yksi iso mutta. Painon päivitys... 8kk ja +8kg. Masentavaa. Ja persuuksiin potkivaa!

Mittasin itseni äsken, mutta laitan ne mitat tänne vasta viikon päästä...

Aamulla lääkettä ottaessa mietin, miten typerää on kun pitää joka päivä ottaa joku lääke jota ilman ei kroppa oikein pelittäis. Ja mikä työ siinä on saada se lääkitys kohdilleen. Tällä hetkellä syön siis puolikkaan 0,1mg thyroxinin joka aamu. Muut pillerit (vitamiinit yms.) pitää ottaa illalla. Labrassa pitäis käydä tammi-helmikuun vaihteessa.
Ja miten joku niinkin pieni kuin kilpirauhanen voi vaikuttaa niin paljon sun koko elämään.

-Uudelta paikkakunnalta pitäis selvittää avantouintihommat ja muutkin urheilujutut.
- Käydä ostaa nyrkkeilysäkki ja muutama muu juttu kellariin.
Siellä on jo jonkunnäköinen kuntopyörä, soutulaite, stepperi, punttipenkki.. Pitäis katsoa missä kunnossa ne on.
-Tänne pitää päivittää mitat ja tavoitteet mahdollisimman pian.

Nyt teetä ja pikaista paranemista!

Koko perheen remontti

Mummolan takapihalle jäädytetty pieni kenttä oli kirjaimellisesti tupaten täynnä joulupäivinä.

Mua oikeen hävettää tämän blogin ja muun siihen liittyvän jääminen. Harmittaa. Eikä ihan vähääkään.

Marraskuussa sain luvan liikkua ihan normaalisti. Mitään ei siis löytynyt, mikä on iso helpotus. 

Muuttokin tuli. Ihan uusi paikka eikä lähellä Fressiä tai muuta vastaavaa ainakaan tietääkseni. 

Yks isoin este mun pysymiselle ruuan suhteen kaidalla tiellä, on ollut mun mies. Mies joka liikkuu ja voi syödä mitä vaan ja kuinka paljon vaan. Eikä näy missään. Niin epäreilua. Ja kamalaa kun toinen raahaa epäterveellisyyksiä kotiin useasti viikossa.

No, nyt siihenki on tullut muutos. Nimittäin näkyy se sittenkin ;) (vahingonilo paras ilo)! Liikuntaa on vähemmän kuin ennen olosuhteiden pakosta, työ vähemmän fyysistä, mutta ruokahalu ja herkuttelu sama. Ikääkin on muutama vuosi lisää.

Nauroin hyvällä omalla tunnolla räkäsesti miehen astuttua puntarille. Sitä ennen veikattiin painoa. Mun arvaus oli kolme kiloa vähemmän mitä puntari näytti. Miehen arvaus n. 10kg vähemmän... 

Oonkin sitten ihan urakalla piikitelly miestä pilke silmäkulmassa. Tiedän sen tepsivän siihen. Ja samalla hyödyn minäkin. Kiero minä!

Mutta ei sekään meitä aja koko perheen elämäntaparemonttiin, että meillä on kummallaki mielestämme liikaa kiloja.

Vaan lapset. Ja terveys. Tulevaisuus. 

Me ei todellakaan haluttu tätä. Vaan alusta asti sitä mitä nyt lähetään hakemaan ja toteuttamaan.

Mies on pitkiä työmatkoja pois, ja vähintäänkin pitkiä työpäiviä. Lapsille se korvaa sen usein arvaamattomilla taskuilla ("...isin tasku aina on niin arvaamaton.."). Ja niissä on yleensä tuliaisiksi herkkuja. Mua ärsyttää jo pelkkä sen ajatteleminen. 

Moni lapsi syö varmasti enemmänkin, mutta mun mielestä ei tarvis sitä karkkipäivää edes kerran viikossa. 

Kyllähän me liikutaan nytkin, mutta siihenkin halutaan isompi muutos. 

Liikunnan ilohan on hyvä valaa lapsiin jo pieninä. Ilo nimenomaan. Ei mitään ikivanhoja Niemisiä jalkoihin ja mars hiihtoladulle verenmaku suussa. 

Välineurheilua sen väliin siis olla pitää. Kyllähän se itseäkin tsemppaa mielettömästi kun on kunnon kamppeet.

Terveys.

Siinä vaiheessa viimeistään on pakko alkaa miettimään, kun suvun liikkumaton puolisko lähtee sydänoperaatioihin ja muihin.

Omaa selkää alkaa säännöllisen liikkumisen puutos rasittaa eikä noita Sirdaludeja oo kiva napsia. Viimeksi liikkumattomana maatessani ja kipuja itkiessä vannoin että siinä tilassa en aio enää ikänä olla.

Kun on kaks lasta niin et vaan voi parin kuukauden välein rikkoa selkää niin ettei edes ylösnouseminen onnistu. Lääkkeetkin kun saa nukahtamaan lähes samantien. 

Mulla on omakohtaista kokemusta siitä koko elämäni ajalta että kun kroppa voi hyvin, niin mielikin voi. 

Nyt kun oon taas alkanut saamaan kilpirauhaslääkityksen suunnilleen parempaan päin, voin alkaa tosissani tekee asioiden eteen jotain. 

Ja ainahan mun unelma on ollut koko perheen yhteiset vaellusreissut, hiihtoretket, luistelut ja lenkkeilyt. Terveelliset ruuat sun muut.

Tää ei oo siis mikään uuden vuoden lupaus. Nyt on vain hyvä aika. Asiat on herätelly. Onneksi myös miehen. 

Meidän joululomaan on kuulunut lumityöt hyötyliikuntamielessä ja hiki niskassa. Kalorit palaa ja mieli lepää. Ja aikakin kuluu pihalla nopeammin. 

Myös luistelu on iso osa talvea ja jäälle suunnataan useamman kerran viikossa. Vanhempi lapsista sai vuosi sitten omat luistimet, mutta nuoremalle ne ostetaan vasta ensitalveksi.

Terveempää uutta vuotta ja koko loppuelämää!

Ps. Tammikuu tuo tullessaan uusia liikuntavälineitä tähän taloon. Meillä kun on tuolla kellarissa tilaa pienelle kotikuntosalille.
Ja paljon muutakin! Mun pää kuhisee kirjoitettavaa tänne. Onkohan täällä enää kukaan kuulolla? 

Täällä on ollut hiljaista koko kesän ja keväänkin. Paino on tullut takas ja liikunta jäänyt lähes kokonaan.
Tällä hetkellä tilanne on se, että torstaina on ylilääkärille aika jonka jälkeen selviää miten käy. Miten käy juoksun ja muiden... Juoksu ei ole tuntunut hyvältä varsinkaan loppumatkasta tai sen jälkeen. Olo on ollut kuumeinen ja kipeä. Alamahaa ja alaselkää särkenyt. Niitä särkee nykyisin ilman juoksemistakin väliin.

Kilpirauhaslääkettä on säädetty suuntaan ja toiseen, eikä vieläkään oo tullut samanlaista hyvää oloa niinkuin alkuvuodesta. On menty liikatoiminnan puolelle ja kärsitty kauheista rytmihäiriöistä ja liikahikoilusta jne. (tosin siitä laihtumisesta ei :P).

Imetyksen loppumisesta on nyt n. 5viikkoa. Silloin se loppui ihan kokonaan. Nyt muutaman viikon aikana on tuntunut että ruokahalu on vähentynyt eikä herkkuja tee läheskään samalla mitalla mieli. Kyllä niitä tottumuksesta tulee silti edelleen syötyä, tosin vähenevässä määrin. Vois siis alkaa laihduttamaan ihan kunnolla ja tehdä elämäntaparemontti pysyvästi.
Reissatessa ja ystävien kanssa ollessa huomasin, ettei mun tee mieli syödä läheskään niin paljon kun en ole yksin. Tunnustaudun edelleen siis tunnesyöjäksi. Kumpikin käsi pystyssä!

Tänään söin aamupalaksi ruispalan juuston ja voin kanssa + valion pehmeä rasvaton maitorahka mansikoiden ja mustikoiden kera. Juomana oli 3dl clipperin vihreää teetä.

Olen ajatellut meneväni jonkun ravintoterapeutin luo ja miehen veljenvaimo on luvannut tehdä mulle kuntosaliohjelman. Sielläkään en ole kuukausiin käynyt. Kannattavaa...

Olympialaisia on tullut seurattua ja katsottua kateellisena ja ihaillen niitä vartaloita. U-P-E-I-T-A ja täydellisiä!
Uintikipinä on iskenyt, ja riippuen siitä mikä tuomio lääkäristä tulee, voi juoksu vaihtua uintiin. Voisin aloittaa aikuisten uimakoulusta niin sais nuo tekniikat haltuun. T. Entinen vesipelkoinen joka lintsas koulun uimatunnit aika tehokkaasti...

Kesä on mennyt taas aika väsyneissä merkeissä ja luotankin syksyn tuovan vähän piristystä arkeen. Thyroxinia on nyt laskettu ja varmaan lasketaan vieläkin, jospa se olo alkaa paranemaan. Toivossa on hyvä elää :).

Jos uskallan niin otan tänään mittoja.... Paino on ainakin noussut reilusti.

Turhautumista

Kuntosalin starttikurssia ennen hain uudet kengät <3.
Kilpirauhaslääkitys on liian pieni, joten siitä syystä oon ollut pienillä talviunilla. Kauhea olo tulee lenkkien jälkeen jne. Olo on taas lähes sama kuin ennen koko lääkitystä. Turhautunut ja saamaton.
Pian lisää siitä.

Tuloksia näkyvissä! *tuuletus*

Viime viikolla kävin keskiviikkona labrassa ottamassa taas kilpirauhasarvot. Arvoista en tiedä muuta kuin että lääkeannos oli liian suuri. Lääkäri soitti seuraavana aamuna, että mun pitää pienentää annosta. Ei kysyny olosta, voinnista tms. yhtään mitään ja oli muutenkin töykeen oloinen. Sain lopuksi nopeesti kysyttyä sykkeistä esim. lenkkeilyn aikana ja sanoi et voi hyvinkin olla että syke on korkeepi liian ison annoksen takia. Kauheella kiireellä sitten lopetti puhelun ja mulle jäi taas niin pska fiilis tuosta lääkäristä.
En tosiaan oo ees nähny lääkäriä, saati päässy kyselemään yhtään mitään tästä asiasta. Labrahoitajan oon nähnyt ainoostaan. Kun sain tietää kilpirauhasen vajaatoiminnasta, lääkäri ei edes selittänyt mikä se on ja miks se mulle on tullu. Ei muuta kuin että "Labran tulokset näytti että sulla ois kilpirauhasen vajaatoimintaa. Sulla alkaa elinikäinen lääkitys, voitko tulla hakemaan reseptin mahdollisimman pian." Enkä siinä sitten tajunnut edes kysellä mitään. Netistä kaiken on saanu kaivaa jos on tietoa halunnut.

Viime torstain jälkeen olo on ollut flunssainen ja muutenkin ihan hirveä. Niinkuin olis kesän hurjimmat helteet ja lämmönsietokyky ihan surkee. Oonki pomppinu kotona olemattomissa vaatteissa ja pitänyt parvekkeen ovea auki. Lihaksia särki ja tuntui kuin olis ollu enemmänki kuumetta, mutta ei... 36.6 korkeimmillaan. Nyt taitaa olla taas 35.8 enintään.

Eilen olikin sen verran kohtuu olo, että menin lenkkeillen hammaslääkäriin ja takaisin. Iltapäivällä lähdin kahvakuulailemaan ja sinnekin hölkkäilin.

Sykemittarin mukaan kaloreita kului kahvakuulassa vähemmän kuin viikko sitten samalla tunnilla, mutta tiiä sitten onko vain ollut niin ettei oo jossain vaiheessa saanut mitattua sykettä. Olo on kuitenkin paljon enemmän junanallejäänyt kuin viimeksi. Johtuiskohan oikeesti siitä etten tällä kertaa treenin jälkeen ottanut palautusjuomaa. Se lähtee kuitenkin tilaukseen huomenna.

Aamupaino oli tänään 55.2kg! Vielä aikalailla tasan -5kg niin painan yhtä paljon kuin naimisiinmennessä. Vielä -2-3kg niin painan yhtä paljon kuin ennen raskauksia.

Tänään aattelin lähtee pidemmälle reippaalle kävelylenkille tuplarattaiden kanssa.

Harkitsen muuten jo kahvakuulan ostamista kotiinkin. Mielettömän tehokasta ja mukavaa!

Ps. Tuloksia alkaa oikeesti näkymään myös peiliin katsoessa. Enkä tarkoita nyt pelkästään läskin vähenemistä, vaan ihan oikeita lihaksia.
Eniten innoissaan oon mun käsivarsista! Niissä on selvästi muutakin jo kuin löysää :D!! Allit pienentyny huomattavasti ja kädet alkanu kiinteytymään. Niissä on patestaa ;).

Nyt kun mulla on se kamera ja siskokin täällä niin koitan saada muutaman kuvan tänne tän päivän aikana.
Ois vaan pitänyt ottaa ne lähtökuvat, nyt harmittaa ettei musta löydy edes mitään "näin kuvan itsestäni juhlissa ja päätin alkaa laihduttamaan" -kuvaa. Olispa kiva vertailla! Mutta nyt otan ne kuvat ja vertailen parin kk:n päästä koska matkaahan vielä on jäljellä.

kuvat: pinterest ja google-kuvahaku

Elossa ollaan!

Pitkästä aikaa kuulumisia. Ollu vähän motivaatio-ongelmia tän blogin suhteen. 
Paino ei oo tippunu, mutta ei myöskään laskenut. Mitoissa on tapahtunut pieniä muutoksia reilu kuukaudessa.
Herkut on maistunut silloin tällöin, yllätys. Pitäis keksiä lisää keinoja pysyä erossa niistä. Lisää aktiviteetteja arkeen. 


GoExpot jäi sitten sen oksennustaudin takia käymättä. Harmittaa edelleen. Enskerralla sitten.
Lenkkeilyohjelman oon unohtanut hetkeksi koska syke huitelee niin korkeella heti kun vaihtaa reippaasta kävelystä nopeemmaks. Pitäis kai saada lenkkikaveri niin pysyis sillä nopeudella että pystyis juttelemaan. 
Nyt siis pitkiä kävelyreissuja rattailla ja ilman. Syy korkeeseen sykkeeseen on vissiin kilpirauhasen vajaatoiminnassa mikäli on uskominen eilistä googlettelua. Olossa se ei pahemmin tunnu ainakaan pahalta. 

Sykkeistä vielä sen verran että viikko sitten piloxingissa max. syke oli käynyt 230!!! Miten tuo voi olla edes mahdollista?! Keskisyke oli 147. Kaloreita 49min aikana kului 376. 
Piloxing saattaa kuitenkin nyt jäädä, ihanasta ohjaajasta huolimatta. Nimittäin kävin eilen lenkkeillen tuolla Fressissä (lähin kuntokeskus meiltä, matkaa noin 1,5km) vihdoinkin tekemässä sen sopparin sinne.  Voitin sinne jo jokin aika sitten 25e lahjakortin (siitä ei muuten eilen ollut edes puhetta...) ja sieltä on soiteltu jo useamman kerran.
 Huomenna ois klo. 18 siellä kuntosalin opastusryhmä tms. Sitä ennen voisin käydä hommaamassa salikengät jne. kun edelliset on hukassa ja aikansa jo palvelleet. 
Aikomuksena ois myös ottaa muutama pt-kerta. Nyt siellä on maaliskuun ajan tarjouskin siitä. 
Miehen veljenvaimolta aion kysyä, josko se tekis mulle saliohjelman. Eiköhän noita tuloksia ala pikkuhiljaa syntymään ja näkymään.  :)
Samalla kortilla saa uimahalliin liput puoleen hintaan.


Pari kertaa viikossa oon myös viihtynyt kinectin ja Your Shape Fitness Evolved 2012: n parissa. Eilisen jäljiltä on kivasti lihakset vähän kipeinä. Tuo on tosi hyvä kyllä jos ei pääse kotoa mihinkään treenaamaan.
Avannossa tulee käytyä vähintään se kolme kertaa viikossa.

Aamupaino: 56.0 (-400g)
Vyötärö: 82cm  (-2cm)
Peppu: 90cm (-1,5cm)
Käsivarret: 25,5 (-0,5cm)
Sääret: 33cm
Reidet: 51,5cm

Kamera on siskolla lainassa ja alkaa olee jo vierotusoireita näin muutaman päivän jälkeen.


Yks iso muutos on tapahtunut näin yleisesti. Mun aktiivisuustaso on noussut huimasti verrattuna viime vuoden loppuunkin. Jos ei pääse liikkumaan niin tulee olo että vois hyppiä seinille.
Välillä on hyvä muistaa, että on sitä jotain saanut jo aikaseks.


Nyt pitkälle lenkille tuplarattaiden kans. Mieletön ilma!

Ajatuksia kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Nyt parina päivänä kun on ollut oikein väsynyt ja sumuinen olo, on tehnyt mieli mennä ja napata useampi nappi thyroxinia naamaan, että jospa se auttais. Tuntuu turhauttavalta pikku hiljaa lisätä annosta. Mutta hiljaa hyvä tulee...

Eikä se auta valvomisesta aiheutuneeseen väsymykseen. Lapset on onneksi vaihtaneet aikasempaan rytmiin, mutta äiti ei osaakkaan noin vaan samaa temppua. Tulee valvottua liian myöhään ja aamulla saa kärsiä. Vielä viikko sitten täällä heräili porukka puolen päivän jälkeen reilusti. Tänään 9.45. 

Pikkuhiljaa oon alkanut tottumaan ajatukseen elinikäsestä lääkkeestä ja mieli on alkanut olee parempi. Aluksi ketutti raskaasti. Harmitti ettei asiaa oltu tajuttu aiemmin.

Oon aina sanonut joka asiaan että: turha itkeä kun maito on jo kaatunut. 

"No point in crying when the milk is already spilled" sanoi mun perheen äiti Lontoossa.

(Kuten myös "Work hard, play hard.")

Turhaan murehtia asioita jotka on jo tapahtunut eikä niihin voi vaikuttaa.

Mutta tuo meinas jäädä harmittamaan, on se sen verran paljon vaikuttanut mun elämään jo luultavasti pidemmän aikaa. Ja pikkuhiljaa tulleina niihin oireisiin on vaan "tottunut".

No mutta, enään ei murehdita, vaan odotetaan kunhan lääkitys saadaan kohdilleen ja energia palaa kunnolla ;).

Päiväunien jälkeen on vuorossa viikon toinen lenkki. Ulkona on tihkusade ja loska, mutta jo eilen illalla teki mieli lähteä juoksemaan kelistä huolimatta. Illaksi on luvattu tietääkseni kunnon lumisadetta, niin jospa sitä sitä ennen kerkeis käymään. Mies on vapaalla tämän päivän, mutta nukkuu vielä. 

Päivä 2 (torstai on toivoa täynnä)

10 min. kevyttä hölkkää

2 min. reipasta kävelyä

10 min. kevyttä hölkkää

2 min. reipasta kävelyä

24 minuuttia yhteensä

Ps. Aamupaino oli tänään 56.4kg :) sillä tiellä siis toivottavasti pysytään. Laskusuunnassa. Kyllä tuntuu hyvältä. Ja kaukaiselta 73kg. Tuo lääkityshän vaikuttaa todennäköisesti myös. Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa hoitamattomana lihomista jne.

Pps. Voisin lisätä tänne pian kuvat tän hetkisestä tilanteesta. Kunhan otan ne ensin. Kuvia aikaisemmasta tilanteesta ei ole, mikä harmittaa nyt. Sillon en millään halunnut ikuistaa omaa kroppaa kuviin. Itseinho oli tarpeeksi suuri motivaattori eikä siihen tarvittu kuvaa jääkaapin oveen.

Labrassa käynti ja sen tulokset

Sain kuin sainkin nuorimmaisen valvottamisesta huolimatta itseni tiistaina aamulla 8 jälkeen labraan. En mennyt edes päiväunille sen jälkeen vaan nautin hiljaisuudesta.
Kyselin hoitajalta, että mitähän kaikkee multa otetaan kun hän laitto riviin useemman putkilon verta varten.
Hb:n tiesin ainoastaan ennestään. Lisäks oli joku kalkkijuttu, verenkuva, kilpirauhaskokeet ym.

Nuorempi lapsista on siis taas kunnon flunssassa ja on pitänyt mua hereillä nyt useemman yön. Tosi itkunen joten jouduin yöllä antamaan lääkettä, jonka jälkeen uni vähän rauhottui. Vanhempikin näköjään sairastunu samaan räkätautiin.
Oma olo ei siis ole virkeimmästä päästä tällä hetkellä todellakaan.

Tänään aamupäivästä soittelin tuloksista hoitajalle. Lääkäri oli kuulema yrittänyt tavoitella, mutta niillä oli vanha numero tallessa. Ohjas sitten puhelun lääkärille joka kerto tuloksista.
Itsehän siis epäilin anemiaa. Hb oli kuitenkin 142 eli tosi hyvä. Samoin muutkin tuloksista, yhtä lukuunottamatta.
Lähdin sitte hetken päästä hakemaan reseptiä ja tulin apteekin kautta kotiin.
Aamulla aloitan koko loppuelämäksi Thyroxin -lääkkeen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Koko elämän kestävä lääkitys ei kauheesti mieltä lämmitä, mutta jollain tavalla tulokset oli helpottavia. Oikeestaan oisin voinu itkee helpotuksesta.
Väliin on tuntunu että oon oman kehon vanki. Että en oo oma itteni, enkä halua olla tällainen. On raivostuttanut, turhauttanut, masentanut oma olo. En ymmärrä miten en aikasemmin tajunnu mennä labrakokeisiin.

Idea kokeisiin menosta tuli oikeastaan fit -lehdestä, jossa oli juttu parikymppisestä tytöstä, jolla oli ollu anemia. Oireet oli samanlaisia joten päätin tehdä asialle jotain ja ottaa selvää. Onneksi tein.

Toivottavasti lääkkeet auttaa ja saan oireet pois.

Tänään olis ollu siis ensimmäinen kuntonyrkkeilytunti, mutta peruutin sen. Perun myös koko kuntonyrkkeilyn. Mulle riittää ainakin alkuun piloxing ja syvävenyttely. Lisäksi ensviikolla aloitan maanantain siis sen 10-kilsan juoksuohjelman. Avantouintia lisäks kunhan uskallan mennä sinne ekaa kertaa pitkästä aikaa.
Vieläkin harmittaa, ettei oo ketään lenkkikaveria, mutta muutama on lupautunut naistenkympille toukokuussa ;).