Eikä se auta valvomisesta aiheutuneeseen väsymykseen. Lapset on onneksi vaihtaneet aikasempaan rytmiin, mutta äiti ei osaakkaan noin vaan samaa temppua. Tulee valvottua liian myöhään ja aamulla saa kärsiä. Vielä viikko sitten täällä heräili porukka puolen päivän jälkeen reilusti. Tänään 9.45.
Pikkuhiljaa oon alkanut tottumaan ajatukseen elinikäsestä lääkkeestä ja mieli on alkanut olee parempi. Aluksi ketutti raskaasti. Harmitti ettei asiaa oltu tajuttu aiemmin.
Oon aina sanonut joka asiaan että: turha itkeä kun maito on jo kaatunut.
"No point in crying when the milk is already spilled" sanoi mun perheen äiti Lontoossa.
(Kuten myös "Work hard, play hard.")
Turhaan murehtia asioita jotka on jo tapahtunut eikä niihin voi vaikuttaa.
Mutta tuo meinas jäädä harmittamaan, on se sen verran paljon vaikuttanut mun elämään jo luultavasti pidemmän aikaa. Ja pikkuhiljaa tulleina niihin oireisiin on vaan "tottunut".
No mutta, enään ei murehdita, vaan odotetaan kunhan lääkitys saadaan kohdilleen ja energia palaa kunnolla ;).
Päiväunien jälkeen on vuorossa viikon toinen lenkki. Ulkona on tihkusade ja loska, mutta jo eilen illalla teki mieli lähteä juoksemaan kelistä huolimatta. Illaksi on luvattu tietääkseni kunnon lumisadetta, niin jospa sitä sitä ennen kerkeis käymään. Mies on vapaalla tämän päivän, mutta nukkuu vielä.
10 min. kevyttä hölkkää
2 min. reipasta kävelyä
10 min. kevyttä hölkkää
2 min. reipasta kävelyä
24 minuuttia yhteensä
Ps. Aamupaino oli tänään 56.4kg :) sillä tiellä siis toivottavasti pysytään. Laskusuunnassa. Kyllä tuntuu hyvältä. Ja kaukaiselta 73kg. Tuo lääkityshän vaikuttaa todennäköisesti myös. Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa hoitamattomana lihomista jne.
Pps. Voisin lisätä tänne pian kuvat tän hetkisestä tilanteesta. Kunhan otan ne ensin. Kuvia aikaisemmasta tilanteesta ei ole, mikä harmittaa nyt. Sillon en millään halunnut ikuistaa omaa kroppaa kuviin. Itseinho oli tarpeeksi suuri motivaattori eikä siihen tarvittu kuvaa jääkaapin oveen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti