Lappi-ikävä

:D kerrospukeutuminen kunniaan.

Kilpisjärvi pääsiäisen aikoihin 2000-luvun alussa ja allekirjoittanut iältään n. 15 vuotta.
Yksi monista hiihtovaellusreissuista kilpparille. Reissut oli noin viikon mittaisia joista ehkä 4 yötä oltiin autiotuvissa ja pari yötä ystävän luona.
Tuolla reissulla olin epähuomiossa ottanut väärät monot suksiin ja nilkka meni huonoon kuntoon asentovirheen vuoksi. Olin rikkonut nivelsiteeni aiemmin lasten seikkailuliikuntaa pitäessäni.
Kolmen tunturissa vietetyn yön jälkeen jouduin jättämään leikin kesken ja sain kyydin tauolle pysähtyneeltä seurueelta. Pysähdyimme matkalla Saanan viereen pilkille.

Noilla reissuilla on nähty vaikka ja mitä. Eksytty Lossujärvelle eli hiihdetty muuuutama kilometri harhaan: "tuon nousun jälkeen se näkyy jo", nukuttu 4 hengen pikkumökissä n. 13 ihmisen kanssa, noustu loputtomalta tuntuvia "mäkiä", hiihdetty sellaisessa lumipyryssä että kasvoista näkyi vain aurinkolasit ja suksien piti lähes osua edellämenevän suksiin ettei eksynyt, täristy korkeassa kuumeessa jo ensimmäisessä autiotuvassa, hiihdetty t-paita päällä auringon lämmittäessä, kuunneltu monia monia tarinoita, pelätty kummituksia koska saksalaiset joutuivat syömään toisiaan jäädessään mottiin juuri sinne missä silloin oltiin, menty vaarallisista solista ja muista paikoista, ihailtu revontulia, irrotettu koirien tassuista lumipaakkuja, hiihdetty loputtomalta tuntuva matka järven jäällä jonka päässä oli seuraava yösija, hiihdetty ladunraivaajana umpihangessa kilometritolkulla, yllätytty positiivisesti kun yhtäkkiä mutkan takaa näkyi ensin savupiippu ja samantien koko mökki, katseltu porotokkia, kuunneltu sitä ääretöntä hiljaisuutta.
Se tunne kun lasket viimeistä pitkää mäkeä tienvarteen lähes kilpaa ja nostat sukset kainaloon jatkaen kävellen ystävän luo jossa odottaa kuuma kaakao ja sauna.

Kiivetty Saanan laelle, käyty kolmen maan rajapyykillä, paleltu tunturivesiputouksessa, käyty iltareissuja norjan vuonoilla....

Käsivarren lappiin on pakko kyllä päästä mahdollisimman pian. Uppouduin muistoihin syksyn vaellusreissusta ja niistä monista muista kerroista kun lähdin ystäväperheen/-perheiden mukana sinne.
Nyt iski ikävä. Lappi-ikävä.

Mitenhän tuo onnistuis tehdä ruskaretki tunturiin koko perheen kanssa?
Tai hiihtovaellus? Lapset joko ahkiossa tai kantorinkoissa.  Pieniä päivämatkoja ja varauspuolelta yösijat niin olis varmasti paikka missä nukkua.
Vaikka tunturissa annetaankin yösija tulijoille ja ensimmäisenä tulleet joutuvat jatkamaan matkaa jos tilanne niin vaatii.

Oi lappi-ikävä. Mitä jos ei malttais odottaa?!