Täällä on ollut hiljaista koko kesän ja keväänkin. Paino on tullut takas ja liikunta jäänyt lähes kokonaan.
Tällä hetkellä tilanne on se, että torstaina on ylilääkärille aika jonka jälkeen selviää miten käy. Miten käy juoksun ja muiden... Juoksu ei ole tuntunut hyvältä varsinkaan loppumatkasta tai sen jälkeen. Olo on ollut kuumeinen ja kipeä. Alamahaa ja alaselkää särkenyt. Niitä särkee nykyisin ilman juoksemistakin väliin.

Kilpirauhaslääkettä on säädetty suuntaan ja toiseen, eikä vieläkään oo tullut samanlaista hyvää oloa niinkuin alkuvuodesta. On menty liikatoiminnan puolelle ja kärsitty kauheista rytmihäiriöistä ja liikahikoilusta jne. (tosin siitä laihtumisesta ei :P).

Imetyksen loppumisesta on nyt n. 5viikkoa. Silloin se loppui ihan kokonaan. Nyt muutaman viikon aikana on tuntunut että ruokahalu on vähentynyt eikä herkkuja tee läheskään samalla mitalla mieli. Kyllä niitä tottumuksesta tulee silti edelleen syötyä, tosin vähenevässä määrin. Vois siis alkaa laihduttamaan ihan kunnolla ja tehdä elämäntaparemontti pysyvästi.
Reissatessa ja ystävien kanssa ollessa huomasin, ettei mun tee mieli syödä läheskään niin paljon kun en ole yksin. Tunnustaudun edelleen siis tunnesyöjäksi. Kumpikin käsi pystyssä!

Tänään söin aamupalaksi ruispalan juuston ja voin kanssa + valion pehmeä rasvaton maitorahka mansikoiden ja mustikoiden kera. Juomana oli 3dl clipperin vihreää teetä.

Olen ajatellut meneväni jonkun ravintoterapeutin luo ja miehen veljenvaimo on luvannut tehdä mulle kuntosaliohjelman. Sielläkään en ole kuukausiin käynyt. Kannattavaa...

Olympialaisia on tullut seurattua ja katsottua kateellisena ja ihaillen niitä vartaloita. U-P-E-I-T-A ja täydellisiä!
Uintikipinä on iskenyt, ja riippuen siitä mikä tuomio lääkäristä tulee, voi juoksu vaihtua uintiin. Voisin aloittaa aikuisten uimakoulusta niin sais nuo tekniikat haltuun. T. Entinen vesipelkoinen joka lintsas koulun uimatunnit aika tehokkaasti...

Kesä on mennyt taas aika väsyneissä merkeissä ja luotankin syksyn tuovan vähän piristystä arkeen. Thyroxinia on nyt laskettu ja varmaan lasketaan vieläkin, jospa se olo alkaa paranemaan. Toivossa on hyvä elää :).

Jos uskallan niin otan tänään mittoja.... Paino on ainakin noussut reilusti.

Hurja postaustahti ja valoa tunnelinpäässä

Meinaa melkein käydä niin, että kun jotain julkisesti julistaa niin...

Täällä on sairastettu vuorotellen ja nuorempi lapsista hakee unirytmiään. Suoraan sanottuna oon ollu ihan koomassa parit viimeiset viikot ja selviytynyt just ja just sohvan nurkkaan sängystä.
Meillä nuorempi nukahtaa huonoille yöunille 2-4 aikaan yöllä! Herää myöskin myöhään, mutta koska yö on niin rikkonainen, en saa nukutuksi kunnolla. Alkoi jo jokunen kuukausi sitten, ja nyt se alkaa näkymään ja tuntumaan.
Nyt vuorossa siis unikoulua ja syömäkoulua oikein kunnolla.

Mutta jotain oon saanut aikaankin!
Huomenna aamulla menen hakemaan avantouintikopin avaimen ja etsin itselleni sinne sopivat vermeet. Haen myös paketin postista (liikuntavaatteita, finally! Uusia ekaa kertaa ehkä kuuteen vuoteen). Liityin siis talviuimareihin ;). Viime kerrasta onkin aikaa.. Ehkä noin 10 vuotta. Silloin sitä käytiin aamulla ennen koulua ja illalla uudestaan. 2 vuotta lähes päivittäin. Yhden talven kuljettiin pohjoisessa kaverin kans farkkutakeissa avannon karaistamina ;D.

Varasin itselleni myös paikan kuntonyrkkeilyyn. Siinäkin edellisestä kerrasta on aikaa useampi vuosi.
Lisäksi aloitan tammikuun ekalla viikolla piloxingin ja syvävenyttelyn.
Eiköhän se tästä. Siihen asti kotizumbailen ja -jumppaan.
Tasa-arvon kausi lähestyy tässä taloudessa.
Mies harrastaa ma, ke ja su. Minä ti, to ja su. Lisäksi kävelyt vaunujen kans, se juoksu... ja avantouinti joko aamuisin tai iltaisin.
Lisäksi jotain uintijuttuja oon ajatellut sunnuntaiaamuille koko perheen kesken. Lillumista lastenaltaassa.

Ruokavaliosta sen verran että.. Ehdotuksessa miehelle sellainen, että saan päättää kaikesta hänenkin syömästä ruuasta kuukauden ajan. Katsotaan voittaako se tuon kauheen ruokavalion mitä hän syö tällä hetkellä. Puistattaa ajatuskin. Jospa hänkin tajuaa sen, että vaikka tuntuu tällä hetkellä ettei tarvi.. niin kyllä tarvii. Uskomattoman väsynyt mies.
Ja on sitäpaitsi tosi vaikee yrittää pysyä karkittomana yms. kun mies raahaa niitä kotiin omaksi ilokseen ja mun harmiksi.

Paljon muutakin kauan odottanutta oon saanut aikaan, mutta siitä ei sen enempää koska tällä blogilla ei oo mitään tekemistä niiden kanssa.

Vauhdikasta joulunodotusta!