tiistai 13. joulukuuta 2011

Hurja postaustahti ja valoa tunnelinpäässä

Meinaa melkein käydä niin, että kun jotain julkisesti julistaa niin...

Täällä on sairastettu vuorotellen ja nuorempi lapsista hakee unirytmiään. Suoraan sanottuna oon ollu ihan koomassa parit viimeiset viikot ja selviytynyt just ja just sohvan nurkkaan sängystä.
Meillä nuorempi nukahtaa huonoille yöunille 2-4 aikaan yöllä! Herää myöskin myöhään, mutta koska yö on niin rikkonainen, en saa nukutuksi kunnolla. Alkoi jo jokunen kuukausi sitten, ja nyt se alkaa näkymään ja tuntumaan.
Nyt vuorossa siis unikoulua ja syömäkoulua oikein kunnolla.

Mutta jotain oon saanut aikaankin!
Huomenna aamulla menen hakemaan avantouintikopin avaimen ja etsin itselleni sinne sopivat vermeet. Haen myös paketin postista (liikuntavaatteita, finally! Uusia ekaa kertaa ehkä kuuteen vuoteen). Liityin siis talviuimareihin ;). Viime kerrasta onkin aikaa.. Ehkä noin 10 vuotta. Silloin sitä käytiin aamulla ennen koulua ja illalla uudestaan. 2 vuotta lähes päivittäin. Yhden talven kuljettiin pohjoisessa kaverin kans farkkutakeissa avannon karaistamina ;D.

Varasin itselleni myös paikan kuntonyrkkeilyyn. Siinäkin edellisestä kerrasta on aikaa useampi vuosi.
Lisäksi aloitan tammikuun ekalla viikolla piloxingin ja syvävenyttelyn.
Eiköhän se tästä. Siihen asti kotizumbailen ja -jumppaan.
Tasa-arvon kausi lähestyy tässä taloudessa.
Mies harrastaa ma, ke ja su. Minä ti, to ja su. Lisäksi kävelyt vaunujen kans, se juoksu... ja avantouinti joko aamuisin tai iltaisin.
Lisäksi jotain uintijuttuja oon ajatellut sunnuntaiaamuille koko perheen kesken. Lillumista lastenaltaassa.

Ruokavaliosta sen verran että.. Ehdotuksessa miehelle sellainen, että saan päättää kaikesta hänenkin syömästä ruuasta kuukauden ajan. Katsotaan voittaako se tuon kauheen ruokavalion mitä hän syö tällä hetkellä. Puistattaa ajatuskin. Jospa hänkin tajuaa sen, että vaikka tuntuu tällä hetkellä ettei tarvi.. niin kyllä tarvii. Uskomattoman väsynyt mies.
Ja on sitäpaitsi tosi vaikee yrittää pysyä karkittomana yms. kun mies raahaa niitä kotiin omaksi ilokseen ja mun harmiksi.

Paljon muutakin kauan odottanutta oon saanut aikaan, mutta siitä ei sen enempää koska tällä blogilla ei oo mitään tekemistä niiden kanssa.

Vauhdikasta joulunodotusta!

Ei kommentteja: