Tässä kun sulattelen vielä tänä iltana syömiäni jäätelöitä, on hyvä tehdä lupaus: Ei näin.
Ajattelin kaupassa näin; en kiellä itseltäni herkkuja, vaan sillon kun syön niitä, niin urheilen kahta kauheammin.. Niin vissiin.
Ja kun herkuille antaa pikkusormen, ne vie koko käden. Kerta viikossa ei näytä onnistuvan minulta.
Nyt alkaa kuukauden tsemppi ja tuska. Herkut nolliin ja pakkasesta huolimatta raahaudun muuallekin kuin piloxingiin kerran pari viikossa. Säännöllisesti.
Kokeilen edes juosta tuolla pakkasessa (ja haaveilen asumisesta jossain lämpimämmässä..).
Nyt loppu löysäily.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti