Lappi-ikävä

:D kerrospukeutuminen kunniaan.

Kilpisjärvi pääsiäisen aikoihin 2000-luvun alussa ja allekirjoittanut iältään n. 15 vuotta.
Yksi monista hiihtovaellusreissuista kilpparille. Reissut oli noin viikon mittaisia joista ehkä 4 yötä oltiin autiotuvissa ja pari yötä ystävän luona.
Tuolla reissulla olin epähuomiossa ottanut väärät monot suksiin ja nilkka meni huonoon kuntoon asentovirheen vuoksi. Olin rikkonut nivelsiteeni aiemmin lasten seikkailuliikuntaa pitäessäni.
Kolmen tunturissa vietetyn yön jälkeen jouduin jättämään leikin kesken ja sain kyydin tauolle pysähtyneeltä seurueelta. Pysähdyimme matkalla Saanan viereen pilkille.

Noilla reissuilla on nähty vaikka ja mitä. Eksytty Lossujärvelle eli hiihdetty muuuutama kilometri harhaan: "tuon nousun jälkeen se näkyy jo", nukuttu 4 hengen pikkumökissä n. 13 ihmisen kanssa, noustu loputtomalta tuntuvia "mäkiä", hiihdetty sellaisessa lumipyryssä että kasvoista näkyi vain aurinkolasit ja suksien piti lähes osua edellämenevän suksiin ettei eksynyt, täristy korkeassa kuumeessa jo ensimmäisessä autiotuvassa, hiihdetty t-paita päällä auringon lämmittäessä, kuunneltu monia monia tarinoita, pelätty kummituksia koska saksalaiset joutuivat syömään toisiaan jäädessään mottiin juuri sinne missä silloin oltiin, menty vaarallisista solista ja muista paikoista, ihailtu revontulia, irrotettu koirien tassuista lumipaakkuja, hiihdetty loputtomalta tuntuva matka järven jäällä jonka päässä oli seuraava yösija, hiihdetty ladunraivaajana umpihangessa kilometritolkulla, yllätytty positiivisesti kun yhtäkkiä mutkan takaa näkyi ensin savupiippu ja samantien koko mökki, katseltu porotokkia, kuunneltu sitä ääretöntä hiljaisuutta.
Se tunne kun lasket viimeistä pitkää mäkeä tienvarteen lähes kilpaa ja nostat sukset kainaloon jatkaen kävellen ystävän luo jossa odottaa kuuma kaakao ja sauna.

Kiivetty Saanan laelle, käyty kolmen maan rajapyykillä, paleltu tunturivesiputouksessa, käyty iltareissuja norjan vuonoilla....

Käsivarren lappiin on pakko kyllä päästä mahdollisimman pian. Uppouduin muistoihin syksyn vaellusreissusta ja niistä monista muista kerroista kun lähdin ystäväperheen/-perheiden mukana sinne.
Nyt iski ikävä. Lappi-ikävä.

Mitenhän tuo onnistuis tehdä ruskaretki tunturiin koko perheen kanssa?
Tai hiihtovaellus? Lapset joko ahkiossa tai kantorinkoissa.  Pieniä päivämatkoja ja varauspuolelta yösijat niin olis varmasti paikka missä nukkua.
Vaikka tunturissa annetaankin yösija tulijoille ja ensimmäisenä tulleet joutuvat jatkamaan matkaa jos tilanne niin vaatii.

Oi lappi-ikävä. Mitä jos ei malttais odottaa?!

Kuntokalenteri 2012

Ostin Suomalaisesta kirjakaupasta uuden kalenterin viime viikolla.
Viime vuodet olen käyttänyt Paolo Coelhon kalentereita mutta nyt löysin sieltä Kuntokalenterin, ja koska rakastan täytellä kaikkea niin tuohan on oikein loistava.

Kalenterin kannen voi vaihtaa mieleisekseen vaikka kyllähän tuokin käy. On vaan vähän tylsä. Jokin motivaatiokuva siihen ois hyvä hommata.

Tuo on hyvä siksikin kun en halua jättää sinne pitkiä pätkiä ilman merkintöjä liikunnasta :) ja kulkeepahan mukana paikoissa missä ei oo nettiä.

Juoksu talvella ilman häntäluun murtumaa ja katkenneita nilkkoja

Tällähän hetkellä mun juoksun "esteenä" on tuo talvinen keli.
Pakkasta on niin paljon että tottumattomat keuhkot huutaa hallelujaa kun ottaa vähääkään ripeämpiä askelia, mutta sehän on kai vain tottumiskysymys.
Toinen ongelma on liukkaus. Se tihkusateessa paljaalla asfaltilla juoksu oli ihanaa, mutta tuo jäinen tantere ei todellakaan houkuttele. Siihenkin on onneksi olemassa ratkaisu.
Talvijuoksulenkkarit ois kiva omistaa, mutta jospa ne olis ostoslistassa enstalveksi ja tää talvi mennään vielä noilla vanhoilla lenkkareilla. Ostan niihin lisäksi liukuesteet.

kuva: Scandinavianoutdoorstore.com

Joko kenkiin ruuvattavat nastat tai nuo ketjut löytyi googlettamalla.
Lisäksi löysin  EzyShoes-liukuesteet. 
Esitteeseen pääset tästä.

kuvat linkkien takaa löytyvältä sivulta.

Nuo haen luultavasti huomenna joltain jälleenmyyjältä koska tuolta sivuilta tilattuna niihin tulee 10e lisämaksu. Samalla voisin käydä ennakkoäänestämässä. 


Juoksussa en tosiaan päässyt alkua pidemmälle, mutta ikävä sitä ehti jo tulla. Ja sanoin joskus etten ole yhtään juoksijatyyppi koska se on niin tylsää. 
Oon asettanut itsellen uuden tavoitteen syksylle. Keväälle tavoite on siis tuo naistenkymppi. Siitä toisesta tavoitteesta postaan myöhemmin.


Nyt on välipalan aika, ja sen jälkeen kiskon toppavaatteet päälle itselle ja lapsille ja lähdetään riehumaan lumeen ja pulkkamäkeen.

No matter how slow you go, you are still lapping everybody on the couch

Elossa ollaan. Enkä oo luovuttanut.
Pari viikkoa on kyllä ollu vähän mitäänsanomattomia. En päässyt kertaakaan piloxingiin, koska olin joka kerta joko tampereella, salossa tai kotona lasten kans ja mies työreissulla treellä. Mieliala on ollut sen mukainen. Hermot kireellä ja tekemättömyys sai mut hyppii seinille ja turhautumaan. Alan olee siis taas oma itseni.
Mies jo jokusen kerran komensi mua lenkille, mutta valitin etten lähde pakkaseen katkomaan nilkkojani.
Hyvä meininki siis!

Perjantaina korkkasin tälle talvea luistimet ja hyvin luisti. N sai myös luistimet ja kypärän vaikka eihän se vielä pystyssä pysy. Jostain täytyy aloittaa! Perjantaina luisteltiin mummilan takapihan lammenjäällä ja lauantaina koululla. Sunnuntaina eli tänään oli pulkkamäen vuoro ja sen jälkeen tuntu ettei salille todellakaan tarvi lähteä.
Tänään oli illalla piloxing pitkästä aikaa. Koko tunnin olin suu korvissa ja niin onnellinen. Vihdoinkin pääsin taas tunnille!

Syy mun ihmeellisesti edelleen pömpöttävään vatsaan selkeni kristallinkirkkaasti mulle eilen.
Tein kuntokalenteri 2012:sta löytyviä kuntotestejä.. Istumaannousuja sain komeat nolla (0) kappaletta! Ihan uskomatonta. Niitä lihaksia EI löytynyt. Epäilen jo niiden hävinneen jonnekin tai katkenneen. Niitä ei siellä ole. Syvät vatsalihakset siis hukassa ihan kokonaan. No yllätys...
Kaukana siis ollaan kouluaikojen kilpailuista kun liikkatunnilla testattiin vatsalihaksia ja voitin ne. Niitä muistellessa siis.
Siinä on siis yksi tavoite erikseen: vatsalihakset kuntoon ja sukkelaan!

Tilasin sykemittarin tänään ja odotan malttamattomana sen saapumista. Siitä luvassa postaus siis heti kun on saapunut ja päässyt käyttöön. Lisämotivaatio ei ole pahitteeksi.
Taas on pää täynnä ideoita ja energiaa. Ihana olo!

Ajatuksia kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Nyt parina päivänä kun on ollut oikein väsynyt ja sumuinen olo, on tehnyt mieli mennä ja napata useampi nappi thyroxinia naamaan, että jospa se auttais. Tuntuu turhauttavalta pikku hiljaa lisätä annosta. Mutta hiljaa hyvä tulee...

Eikä se auta valvomisesta aiheutuneeseen väsymykseen. Lapset on onneksi vaihtaneet aikasempaan rytmiin, mutta äiti ei osaakkaan noin vaan samaa temppua. Tulee valvottua liian myöhään ja aamulla saa kärsiä. Vielä viikko sitten täällä heräili porukka puolen päivän jälkeen reilusti. Tänään 9.45. 

Pikkuhiljaa oon alkanut tottumaan ajatukseen elinikäsestä lääkkeestä ja mieli on alkanut olee parempi. Aluksi ketutti raskaasti. Harmitti ettei asiaa oltu tajuttu aiemmin.

Oon aina sanonut joka asiaan että: turha itkeä kun maito on jo kaatunut. 

"No point in crying when the milk is already spilled" sanoi mun perheen äiti Lontoossa.

(Kuten myös "Work hard, play hard.")

Turhaan murehtia asioita jotka on jo tapahtunut eikä niihin voi vaikuttaa.

Mutta tuo meinas jäädä harmittamaan, on se sen verran paljon vaikuttanut mun elämään jo luultavasti pidemmän aikaa. Ja pikkuhiljaa tulleina niihin oireisiin on vaan "tottunut".

No mutta, enään ei murehdita, vaan odotetaan kunhan lääkitys saadaan kohdilleen ja energia palaa kunnolla ;).

Päiväunien jälkeen on vuorossa viikon toinen lenkki. Ulkona on tihkusade ja loska, mutta jo eilen illalla teki mieli lähteä juoksemaan kelistä huolimatta. Illaksi on luvattu tietääkseni kunnon lumisadetta, niin jospa sitä sitä ennen kerkeis käymään. Mies on vapaalla tämän päivän, mutta nukkuu vielä. 

Päivä 2 (torstai on toivoa täynnä)

10 min. kevyttä hölkkää

2 min. reipasta kävelyä

10 min. kevyttä hölkkää

2 min. reipasta kävelyä

24 minuuttia yhteensä

Ps. Aamupaino oli tänään 56.4kg :) sillä tiellä siis toivottavasti pysytään. Laskusuunnassa. Kyllä tuntuu hyvältä. Ja kaukaiselta 73kg. Tuo lääkityshän vaikuttaa todennäköisesti myös. Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa hoitamattomana lihomista jne.

Pps. Voisin lisätä tänne pian kuvat tän hetkisestä tilanteesta. Kunhan otan ne ensin. Kuvia aikaisemmasta tilanteesta ei ole, mikä harmittaa nyt. Sillon en millään halunnut ikuistaa omaa kroppaa kuviin. Itseinho oli tarpeeksi suuri motivaattori eikä siihen tarvittu kuvaa jääkaapin oveen.

Karkkihyllyt ja kuinka välttää ne..

Kauppojen karkkihyllyt on uskomattoman kokosia. Metrikaupalla lisäaineita ja sokeria.

Nykyisin niiden ohi käveleminen sujuu vaivattomasti. Ei tee ollenkaan mieli. Tai jos kaupassa tekeekin, niin viimeistään kotona koko ostos ällöttää. Toivottavasti tämä jatkuu.

google.fi

google.fi

Huomasin blogin aloittamisen jälkeen, ettei mulle sovi herkkujen leipominen ja niiden välttäminen yhtäaikaa ;). Koitan siis totuttautua ajatukseen, että:

pinterest.com

Minkä takia sitä söi kaikkea huonoa, kun se ei tuntunut hyvältä syödessä eikä sen jälkeen?!
Tällä hetkellä mulla on kaapissa hätävara ;). Pari pientä pussia siltä varalta, että kauhea makeannälkä iskee. Kahta erilaista Dracula -pastillia. Pari sellasta herkkuhimon iskiessä vie pahimman makeannälän kun oikeen hitaasti syö. Lähinnä nuo on siis siksi, ettei juokse viivana kauppaan ja karkkihyllyä tyhjentämään.
Nälkäisenä ei kannata mennä kauppaan. Sillon tekee mieli niin mahdottomasti niitä sokerilla kuorrutettuja tuoreita munkkeja. Hillosydämellä. Sokeri jää suupieliin. Ja suklaata. Niitä varmaan mulla itsellä tekee mieli kun nälkä kurnii mahassa.
Purkka. Sitä kannattaa jauhaa kaupassa ja muuallakin. Hyvää hampaille eikä tee niin mieli napostella muuta.

pinterest.com

Hedelmähyllyllä on yksi ylitse muiden mikä tulee karkkihimon taltuttamiseen. Omena.
Omenat voin syödä joko kaupasta luomuna tai sitten suoraan puusta tai torikauppiaalta kotimaisena. Muuten menee henki ahtaalle ja kurkku turpoaa.
Oon alottanut karkkilakon monesti just syksyllä omenoita syöden. Toinen on suoraan maasta nostetut ja huuhdellut porkkanat. Mutta ei ole omenan voittanutta tässä asiassa.

Kun ekaa kertaa menin joulun jälkeen ihan kunnolla ruokakauppaan, mukaan lähti kaksi kassillista hedelmiä ja vihanneksia, ja sillä tiellä ollaan onneksi edelleen. Nyt vaan pitäis koko perhe (lue: mies myös) saada syömään vihanneksia jne.

Mitä keinoja teillä on karkkihimon kukistamiseksi? Onko käsite karkkihimo ihan vieras ;)?
Tai no mun tapauksessa se on nykyisin vaan suklaanhimo. Eikä sitäkään niin paljon kun katoin liviltä dokumentin kaakaoplantaasilla työskentelevistä lapsista.

Kotikuntosalit. Hot or not?

Kun oma talo on tällä hetkellä haaveena ja kuumeena, niin tulee selattua paljon kuvia unelmatalosta.

Kotikuntosali. Se mitä se tuo mieleen heti ensimmäisenä on pari köppästä rumaa monitoimilaitetta vierashuoneen tai autotallin nurkassa, tai pahimmassa tapauksessa vieläkin näkyvämmällä paikalla aulassa tai olkkarissa.

google

Punttipenkki ja kasa puntteja varpaiden vaarana siellä täällä. Kuntopyörä pölyyntymässä tai vaatetelineenä?
Mua oikeesti puistattaa ajatuskin siitä, että meille pitäis tänne ahtaa joku tuollanen laite. Ei, ei edes stepperiä.

google

google

Miksi, oi miksi kuntoilulaitteet ei vois olla ilo silmälle. Joo, eihän sinne niitä ihailemaan mennä, mutta kyllähän ihmiset vähän katsoo sitäkin missä vaatteissa treenataan.
Haaveilin siis kunnon kotikuntosalista tyyliä unohtamatta. Kun omistais jonkun näistä kotikuntosaleista niin oishan se unelma. Vai mitä sanotte?

Pitää vissiin muuttaa ulkomaille niin sais tuon maisemankin ikkunoiden taakse. Kuka viihtyis tuolla päivässä useammankin tunnin? MINÄ!

Lopuksi suoraan uimaan..

Kyllä kelpais! Haaveitahan saa aina olla :))

Jos ostettais joskus vanha koulu josta löytyy jumppasali niin se ois aivan unelma. Sitä odotellessa siis.
En todellakaan osaa sanoa onko koulujen jumppasalit piristyny siitä mitä ne joskus oli, mutta tuo näyttää paljon kivemmalta mitä meillä oli ala-asteella.

Kuvat googlesta ja pinterestistä.

Ps. Oikeasti en oo näin aikasin hereillä vaan laitoin tämän ajastukselle ;). Meillä nukutaan vielä, mutta ei kauaa. Vieraita tulossa ja sitten lähdetään pulkkamäkeen!

"The only bad workout is the one that didn't happen"

Eilen kävin ekaa kertaa lenkillä.. huh. Vuosien jälkeen lenkkeily ei ollut kauheen kevyttä. Talvi sais mun puolesta väistyä, mutta näyttää päinvastaiselta kun tälläkin hetkellä sataa lunta.
Pitää kai kaivaa luistimet esiin ja lähteä joku päivä koko perheellä luistelemaan.

Eilen siis hölkkäsin yhteensä n 18min ja kävelin reippaasti n. 12min joka oli mulle ihan sopiva. Aloitin hölkkäämällä ja väliin sitten (köh, köh..!) vaihdoin reippaaseen kävelyyn. Sen jälkeen taas hölkkäsin vähän alle 10min ja jatkoin kävellen. Onneksi ei ollut enempää pakkasta koska tuokin otti jo keuhkoihin rapakunnossa hölkytellessä.
Yksi hyvä asia rapakunnossa on: tulokset huomaa takuuvarmasti helposti kun jaksaa vaan tehdä töitä.

pinterest.com

Tänään olis ollut piloxing, mutta mies on työmatkalla tampereella, eikä lapsilla oo siis ketään hoitajaa siksi aikaa.
Turvaudun siis kuntoplussan Litteä vatsa, vahva selkä -dvd:hen tänä iltana.
Huomenna on tiedossa taas puolen tunnin lenkki.

pinterest.com

Tunnustus: kävin eilen hakemassa kaupasta levyn fazerin sinistä ja söin miehen kans puoliksi sen.
Nuorimmainen (pian 10kk) hajotti mun puhelimen aiemmin illalla osiin ja hukkas takakuorta lukuunottamatta koko puhelimen. Akun se oli saanu irti siitä, joten siihen ei voinut soittaakaan. 3h etsittiin sitä yhteensä. Ensin kolmestaan miehen ja hänen siskonsa kans, ja sen jälkeen jäin yksin kääntämään asunnon ympäri. Konttasin pitkin lattioita ja ryömin sänkyjen alle, käänsin sängyt ympäri, tarkistin vessanpöntön ja roskikset, kengät ja kaapit. Ei mistään. Lopulta mies tuli pelistä ja löysi sen sohvan alta mun kauppareissun jälkeen jostain jalan mutkasta. Sohva oli siirretty useamman kerran etsiessä mutta puhelin oli raahautunut mukana silloin. Akku on vielä kateissa, mutta onneksi sim-kortti löytyi ja vaihdoin käyttöön toisen puhelimen.
Tuo suklaa oli siis ketutukseen ;). Harmi vaan ettei se toiminut vaan sai olon entistä surkeemmaks. Ei siis enää suklaata. Eikä se kyllä kivalta ostokselta tuntunut silloinkaan kun kiikutin sitä alepan kassalle.

pinterest.com

Haaveilen täällä kunnon sykemittarista. Tällä hetkellä sellaista ei siis ole ollenkaan.
Haluan sykemittarin jossa on muitakin toimintoja kuin ne perus sykkeet ja kellonaika. Mielellään matka ja kalorinkulutus jne. kaikki mahdolliset. Sellaisen joka innostaa ja motivoi liikkumaan!
Tällä hetkellä vaihtoehtoina on kaksi joita vertailemalla pitäis valita se itselle parempi (vai löytyyköhän vielä noita parempi mutta kuitenki kohtuuhintainen) :

polar.fi    ft60

polar.fi   ft60

polar.fi   RS300X

polar.fi     RS300X

Tänään tuli tk:sta kirje koskien labratuloksia, nyt alan googlen avulla opiskelemaan sitä. Ainoat arvot mitkä tajusin oli tulehdusarvot, hb ja kilpirauhanen.

Ps. Hui, äsken puntarilla käydessä paino oli 56.5kg!!!! Se tosin palautuu tuonne 57kg tienoille kunhan saan käytyä kaupassa ja tehtyä ruokaa ;). Mutta olipa kiva nähdä edes hetken se lukema tuolla. Ekaa kertaa vuoden 2009 alkukesän jälkeen noin alhaalla. Ihan vasta se tuntui jumittavan 60-61.5kg tienoilla kuukausikaupalla. Reilun puoli vuotta paino ei liikkunut mihinkään, tosin en minäkään satunnaisia kärryttelyjä lukuunottamatta.
Tuo jos joku on motivoivaa! :)))

Edit: tänään ei tullut mahdollisuutta kuntoilulle pulkanvetoa ja kaksostenrattaiden työntöä lukuunottamatta.

Huomenna se alkaa..

Illalla oli taas piloxing -tunti, jonne sain kaverin houkuteltua mukaan. Ja mukava kaveri olikin kun ei paljon suostuttelua tarvinu. Huomasin tosin, että se keskittyminen ei ollut niin 100% kun oli vieressä kaveri jonka kans naureskella kun alko vatsassa/pakaroissa/jne. polttelee tarpeeksi :).

Kokeilin myös tällä kertaa ekaa kertaa Herbalife24 -sarjan Hydratea. Tosin laimensin sitä aika paljon kun kaveri toi mulle yhden näytteen. Ei tullut "hiekkapaperioloa" suuhun missään vaiheessa, eikä tunnin jälkeen tehnyt mieli tyhjentää paljullista vettä kurkusta alas. Pitää tilata tuota + muut mulle ja miehelle myös.

Ensi sunnuntaina jään piloxingin jälkeen syvävenyttelyyn. Seuraava piloxing on jo tiistaina.

Huomenna se siis alkaa. 10 kilometrin juoksuohjelma . Mulla ei siis oo mitään juoksutaustaa opiskeluajan jälkeen varsinkaan, niin otetaan näin hissukseen vaikka joskus jonkun energiapiikin saaneena haaveilin jo kesällä juoksevani puolimaratonin. Mutta jospa joskus olisinki realistisempi, enkä haukkais liian isoa palaa purtavaks.

En todellakaan oo mikään pakkasen ylin ystävä ja toivon totisesti, että ulkona ois pikkasen siedettävämpi ilma päivällä. 

Naistenkymppihän on toukokuussa 27.pvä. Sinne on todennäköisesti lähdössä kavereitakin, ettei yksin tarvi jolkotella. Hurraa sille! Kimpassa on kivempaa :). 

Sinne on myös mukavasti vielä aikaa. Jospa tää talvi ja kevät menis nopeempaa kun on jokin tavoite.

Laskujen mukaan tuo juoksuohjelma ois maaliskuun lopussa ohi. Maaliskuussa on ehkä mahdollista, että jaksaisin juosta kympin. Toivon mukaan. :D Se on mulle paljon se. Siitähän ei oo enää pitkä matkaa siihen puolimaratoniin ;).

Huomisen treeni näyttää tältä:

Päivä 1 (esim. maanantai)

10 min. vapaa

2 min. reipasta kävelyä

10 min. kevyttä hölkkää

2 min. reipasta kävelyä

24 minuuttia yhteensä

Mulla on etätreenikaveri ;) tampereella. Tai tietääkseni niitä on kaks. Mutta siis puhelimen kautta potku persaukselle ennen juoksua jne. Ollaanko siellä kuulolla?!

Tuo ohjelma ei ainakaan alkuun näytä ollenkaan pahalta. Enköhän saa tuon käytyä vaikka "pikku"pakkasessa.

Toivomuslistalla on kunnon sykemittari/kello/mikälie kaikkine herkkuineen. Selailinki jo nettiä ja meni pää pyörälle kaikkien hienouksen viidakossa.

Mitään mittoja en oo hetkeen ottanut, enkä aio ottaakaan vähään aikaan. Sillä saralla tuskin on mitään tapahtunut.

Harmittaa tää kuvien vähyys ja niiden lainaaminen googlesta. Kuvat googlesta hakusanalla juoksu ja naisten kymppi.

Valo on edelleen vähäistä, eikä tää blogi ainakaan kaunistuis mun omakuvista, mutta niitäkin tulee. Ne ennen ja jälkeen -kuvat säästetään siis myöhemmäksi.

Huomasin ilokseni blogini saaneen uusia lukijoita! Kiitos siitä :) kiva saada lisämotivaatioa. Kommentit ois tosi kivoja ja omia blogeja saa mainostaa, varsinkin jos ne liittyy liikuntaan. Kannustetaan yhdessä toisiamme!

Nyt venyttelyt ja nukkumaan.

Ps. Heiaheia on meinannut taas unohtua..

Labrassa käynti ja sen tulokset

Sain kuin sainkin nuorimmaisen valvottamisesta huolimatta itseni tiistaina aamulla 8 jälkeen labraan. En mennyt edes päiväunille sen jälkeen vaan nautin hiljaisuudesta.
Kyselin hoitajalta, että mitähän kaikkee multa otetaan kun hän laitto riviin useemman putkilon verta varten.
Hb:n tiesin ainoastaan ennestään. Lisäks oli joku kalkkijuttu, verenkuva, kilpirauhaskokeet ym.

Nuorempi lapsista on siis taas kunnon flunssassa ja on pitänyt mua hereillä nyt useemman yön. Tosi itkunen joten jouduin yöllä antamaan lääkettä, jonka jälkeen uni vähän rauhottui. Vanhempikin näköjään sairastunu samaan räkätautiin.
Oma olo ei siis ole virkeimmästä päästä tällä hetkellä todellakaan.

Tänään aamupäivästä soittelin tuloksista hoitajalle. Lääkäri oli kuulema yrittänyt tavoitella, mutta niillä oli vanha numero tallessa. Ohjas sitten puhelun lääkärille joka kerto tuloksista.
Itsehän siis epäilin anemiaa. Hb oli kuitenkin 142 eli tosi hyvä. Samoin muutkin tuloksista, yhtä lukuunottamatta.
Lähdin sitte hetken päästä hakemaan reseptiä ja tulin apteekin kautta kotiin.
Aamulla aloitan koko loppuelämäksi Thyroxin -lääkkeen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Koko elämän kestävä lääkitys ei kauheesti mieltä lämmitä, mutta jollain tavalla tulokset oli helpottavia. Oikeestaan oisin voinu itkee helpotuksesta.
Väliin on tuntunu että oon oman kehon vanki. Että en oo oma itteni, enkä halua olla tällainen. On raivostuttanut, turhauttanut, masentanut oma olo. En ymmärrä miten en aikasemmin tajunnu mennä labrakokeisiin.

Idea kokeisiin menosta tuli oikeastaan fit -lehdestä, jossa oli juttu parikymppisestä tytöstä, jolla oli ollu anemia. Oireet oli samanlaisia joten päätin tehdä asialle jotain ja ottaa selvää. Onneksi tein.

Toivottavasti lääkkeet auttaa ja saan oireet pois.

Tänään olis ollu siis ensimmäinen kuntonyrkkeilytunti, mutta peruutin sen. Perun myös koko kuntonyrkkeilyn. Mulle riittää ainakin alkuun piloxing ja syvävenyttely. Lisäksi ensviikolla aloitan maanantain siis sen 10-kilsan juoksuohjelman. Avantouintia lisäks kunhan uskallan mennä sinne ekaa kertaa pitkästä aikaa.
Vieläkin harmittaa, ettei oo ketään lenkkikaveria, mutta muutama on lupautunut naistenkympille toukokuussa ;).

Pilates + boxing = Piloxing!

Oon rakastunu!

Eilen illalla hirveestä väsymyksestä huolimatta raahasin itseni elämäni ekalle piloxing -tunnille. Melkein jätin lähtemättä koska tuntu, että tuskin jaksan siellä mitään väsymykseltäni... mutta onneksi lähdin. Aivan I-H-A-N-A-A!
Kesästä asti oon haaveillu tuosta tunnista ja nyt vihdoinkin sain itseni sinne.

Jännitti ekaksikin hirveesti, kun tuo oli ensimmäinen ryhmäliikuntatunti vuosiin jos ei lasketa I:n alkuraskauden  aikasia muutamaa joogatuntia. Pelkäsin että lyyhistyn ja teen kuolemaa keuhkot pihalla jo alkulämmittelyn jälkeen.

Juomapullo jäi autoon, mutta ilman sitä selvisin kuitenki loistavasti koko tunnin, kiitos tankkauksen ennen tuntia.
Seuraavalla kerralla otan sen kuitenkin mukaan. Samoin pyyhkeen, sillä hiki virtas aika reippaasti ja sitä ois ollu ihan kiva pyyhkiä jollain välillä pois. Osalla olikin pyyhkeet mukana ja vierellä koko ajan.
Samoin vähennän vaatetta ja vaihdan housut shortseihin. Hyllykööt kinkut kun ei siellä kukaan kerkee toisia arvostelemaan ;).
Seuraava kerta on muistaakseni sunnuntaina!

Tunti oli siitäkin ihana ettei siellä käytetä kenkiä tai edes sukkia.
Ohjaaja oli ihana ja aivan mahtava tsemppaaja ja piiskaaja. Missään vaiheessa ei tullut olo etten ois enää halunnut jatkaa tai ettei olis jaksanu. Kyllähän ne tiukkaa teki ja just kun olin aina lyyhistymässä esim. lankusta maahan niin se liike loppuikin. Päätin tunnin alkuvaiheilla, että nyt rääkätään itsee eikä luovuteta vaikka kuin polttelis ja sattuis.
Siinä tietyssä asennossa pysyessä oli hyvä ajatella esimerkiksi "niitä jumalaisia pakaroita" jotka odottaa tulevaisuudessa ;).

Rakastan sitä tunnetta kun polttelee eikä enää oikein jaksais, mutta jatkaa vaan. Ylittää itsensä. Vielä jaksaa jatkaa ja lisäks hymyilläkin samaan aikaan. Ai että ihanaa!

Sekin oli kivaa, ettei tunnilla ollut mitään vaikeita koreografioita joihin ois mennyt hermot turhautuneena, vaan se oli nimenomaan mielellekin enemmän sellasta nollausta. Helppo mennä ensikertalaisena muiden sekaan. Pää tyhjänä ja tyytyväisenä sai lähtee kotiin.

Sitä paitsi HYPIN pitkästä aikaa eikä ollut edes niin hyllyvähyytelöolo ;D.

"Kapow! Nyrkinisku eteen, vasen koukku ilmaan! Ja sitten taas rauhoitutaan, seistään yhdellä jalalla, kallistetaan kehoa hallitusti

eteen, sivulle…
Tätä on piloxing. Uudella ryhmäliikuntatunnilla yhdistellään nyrkkeilyä ja pilatesta, lajeja, jotka äkkiseltään tuntuvat olevan ihan eri maailmoista. Kun sekaan heitetään vielä naisellisen tanssillisia jammailuosioita, jumppaaja saa poikkeuksellisen vaihtelevaa kyytiä.

Nyrkkeilybiiseissä tahti on kova. Käsillä viuhdotaan sellaista vauhtia, että allit jytisevät. Keskittymistä vaativista kehonhallintaliikkeistä tulevat balettituntien tekniikkaharjoitukset mieleen, sen verran pitkään pliéssä seistään. Tukea ja tasapainoa pitää hakea keskikropasta koko tunnin, joten korsetti tosiaan rehkii.

Intervalleihin perustuva konseptitunti on kova sana USA:ssa, jossa sen on kehitellyt ruotsalaissyntyinen personal trainer, tanssija ja entinen kehonrakentaja Viveca Jensen. Tehokasta rasvanpolttoa lupaavasta (Jensenin tunneilla jotkut polttavat älyttömät 800 kilokaloria!)" fit.fi

Kuvat google-hausta ja piloxing.comista.

Sleek. Sexy. Powerful.

Huomenna ensimmäinen kuntonyrkkeilytunti! Jippii!

Ei jouluähkyä...

.. vaan jo pidemmän ajan ähky. Ähky koneisiin (tietokone ym.) ja kaikkeen perunamuusista suklaaseen. Ihan kamala olo.

Niin se väsymys palas mun arkeen. Osittain johtuu nuoremman ihan ulalla olevasta unirytmistä. Klo 5 saattaa nukahtaa vasta yöunille. EEI jaksa! Ja vaikka nukunkin vähintään sen 7h yössä niin tunnen oloni kuolemanväsyneeks kun herään. Nyt isoin asia on siis saada tähän perheeseen kunnon rytmi.

Aloitankin siis rauhallisemmin nämä mun harrastukset ja ensimmäisenä alkaa torstaina siis kuntonyrkkeily. Huomasin kauhukseni että oon hävittäny mun kengät eikä housuja tai urheluliivejäkään ole! Nyt äkkiä siis kaupoille. Mutta mistä löytää hyviä eikä kuitenkaan omaisuutta maksavia liivejä jne.?!
Käsisiteitä löytyy muutamat mutta hanskat myin joskus veljelleni koska en tuntenut tarvitsevani niitä silloin. Tosin tuonne ei ainakaan ekalla kerralla omia hanskoja tarvi.

Joulupukki toi avantouintikengät/-tossut ja niitä olis kiva päästä pian kokeilemaan. Tosin avantouinti jäättömässä myrskyävässä meressä EI innosta ollenkaan. Varsinkaan vuosien tauon jälkeen.

Tänään sain soitettua terveyskeskukseen. Huomenna tää tyttö marssii kiltisti siis labraan kokeisiin. Lääkäri haluaa ottaa muutkin kokeet kuin tuon hb:n. Itse aloin epäillä anemiaa koska tähän väsymykseen ei tunnu auttavan mikään. Mieli ja keho ei oikeen oo yhteisymmärryksessä. Voimat tuntuu loppuvan koko ajan. Ylikunnosta tuskin on kyse ;)))

Tänään huomasin taas yhtäkkiä että joulumässäily jatkuu. Tosin muuten pysyin tosi normilinjalla, mutta ne kaikki ihanat joulusuklaat! Niitä on vieläkin jäljellä.
Tänään siivoan talosta joulun pois. Kuusta ja joulusuklaita myöten. Syötän ne tuolle komeemmalle puoliskolle, siinä kun ei kauheesti mikään mättö näy. EPÄREILUA!
Allaolevat kuvat todistaa sen millä linjalla täällä mennään välillä. Tosin tää mun sisällä oleva pahoinvointi ja tän elämäntavan sopimattomuudesta tuleva ahdistus kasvaa sitä vauhtia että oksat pois.
Oon totaalikyllästyny tietokoneeseen, telkkariin, istumiseen, facebookiin, huonosti syömiseen jne. Tulee jotenki niin yli tällä hetkellä.
En ois ikinä uskonu sanovani tätä: Odotan huomista labrareissua verikokeineen ja siitä seuraavaa selvyyttä. Jos niistä ei löydy mitään niin tää menee kaupan lamppuhyllylle ja raahaa kotiin kirkasvalolampun. Iso purkki D-vitamiinia ja kaikki poppakonstit käyttöön. Kunnon ulkoiluvaatteet noille ilmoille ois kans jees. Huomaan heti olossa ison muutoksen kun päivällä ei käy ulkoilemassa. Hypin seinille raivottarena.

Yhdistelmä. Jospa nää kuvat toimis muistutuksena.

Nyt vinkkejä kehiin! Millä pääsee eroon suklaahimosta? Tosin tällä hetkellä niitä ei tarvi tähän hätään koska tuo ähky ja morkkis pitää mut kaukana suklaasta. Mutta tulevaisuutta varten. Mikä teillä tänne eksyvillä toimii herkkuhimon karkottamisessa?

Nyt siivoamaan hyötyliikuntamielessä.
Illalla T ottaa vanhemman lapsen mukaansa kun lähtee säbään. Kaveri luvannut katsoa perään sen aikaa kun isi on maalissa muurina. Sitten otan itsekin tilaisuudesta hyödyn irti ja kokeilen miltä näyttää kuntoplussan dvd pitkästä aikaa. Zumban painoineen luovutin haikein mielin takaisin omistajalleen.

Ps. Paino ei onneksi oo sen suuremmin jouluna noussut. Sitä ennen ja sen aikana on puntari pyörinyt 58kg molemmin puolin. Ei onneksi oo palannut repsahduksista huolimatta 60kg tai sen yli. Ei edes lähelle 59kg mikä on jo juhlanpaikka! Ei enää ikinä sinne.