Sain kuin sainkin nuorimmaisen valvottamisesta huolimatta itseni tiistaina aamulla 8 jälkeen labraan. En mennyt edes päiväunille sen jälkeen vaan nautin hiljaisuudesta.
Kyselin hoitajalta, että mitähän kaikkee multa otetaan kun hän laitto riviin useemman putkilon verta varten.
Hb:n tiesin ainoastaan ennestään. Lisäks oli joku kalkkijuttu, verenkuva, kilpirauhaskokeet ym.
Nuorempi lapsista on siis taas kunnon flunssassa ja on pitänyt mua hereillä nyt useemman yön. Tosi itkunen joten jouduin yöllä antamaan lääkettä, jonka jälkeen uni vähän rauhottui. Vanhempikin näköjään sairastunu samaan räkätautiin.
Oma olo ei siis ole virkeimmästä päästä tällä hetkellä todellakaan.
Tänään aamupäivästä soittelin tuloksista hoitajalle. Lääkäri oli kuulema yrittänyt tavoitella, mutta niillä oli vanha numero tallessa. Ohjas sitten puhelun lääkärille joka kerto tuloksista.
Itsehän siis epäilin anemiaa. Hb oli kuitenkin 142 eli tosi hyvä. Samoin muutkin tuloksista, yhtä lukuunottamatta.
Lähdin sitte hetken päästä hakemaan reseptiä ja tulin apteekin kautta kotiin.
Aamulla aloitan koko loppuelämäksi Thyroxin -lääkkeen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Koko elämän kestävä lääkitys ei kauheesti mieltä lämmitä, mutta jollain tavalla tulokset oli helpottavia. Oikeestaan oisin voinu itkee helpotuksesta.
Väliin on tuntunu että oon oman kehon vanki. Että en oo oma itteni, enkä halua olla tällainen. On raivostuttanut, turhauttanut, masentanut oma olo. En ymmärrä miten en aikasemmin tajunnu mennä labrakokeisiin.
Idea kokeisiin menosta tuli oikeastaan fit -lehdestä, jossa oli juttu parikymppisestä tytöstä, jolla oli ollu anemia. Oireet oli samanlaisia joten päätin tehdä asialle jotain ja ottaa selvää. Onneksi tein.
Toivottavasti lääkkeet auttaa ja saan oireet pois.
Tänään olis ollu siis ensimmäinen kuntonyrkkeilytunti, mutta peruutin sen. Perun myös koko kuntonyrkkeilyn. Mulle riittää ainakin alkuun piloxing ja syvävenyttely. Lisäksi ensviikolla aloitan maanantain siis sen 10-kilsan juoksuohjelman. Avantouintia lisäks kunhan uskallan mennä sinne ekaa kertaa pitkästä aikaa.
Vieläkin harmittaa, ettei oo ketään lenkkikaveria, mutta muutama on lupautunut naistenkympille toukokuussa ;).
2 kommenttia:
Hei,
oon lukenut tätä sinun blogia jonkin aikaa, ja olen itsekin ahkera liikkuja. Blogisi on motivoivaa luettavaa, kiitos siitä. Halusin vain sanoa muutaman rohkaisevan sanan tuosta kilpirauhasen vajaatoiminnasta, kun itsekin siitä kärsin. Minulla todettiin se noin neljä vuotta sitten. Olin tosi väsynyt ja masentunut, ja lisäksi ahdistuin siitä, että en tiennyt mikä oli vikana, enkä tuntenut ollenkaan olevani oma itseni. Vielä jonkin aikaa vaivan selviämisen ja lääkkeitten saamisen jälkeen oli vaikeaa, kun piti saada lääkeannos säädettyä juuuri sopivaksi. Kuitenkin nyt voin hyvin, lääkitys on pitänyt väsymyksen poissa, eikä vajaatoiminta enää vaikuta ollenkaan normaaliin elämään. Joten jaksamista sinulle, kyllä se siitä pian muuttuu paremmaksi :) Älä lannistu!
Hei!!
ISO KIITOS kommentista (jee, eka kommentti tähän blogiin ;)!)!
Ihana kuulla tuollasia kokemuksia. Jospa se pian alkaa täälläkin kirkastumaan. Hämmästyttävää kuin moneen asiaan tuo vaikuttaakin. Jopa kuiva iho ja lohkeilevat kyynärpäät voi johtua tuosta. Onhan tuossa sulattelemista, mutta onneksi ei mitään tuon vaarallisempaaa!
Mahtavaa että tää blogi motivoi muitakin. Sen asian tietäminen motivoi mua lisää. Oikeastaan koskaan en oo alottanut mitään liikuntaharrastusta ja lopettanut heti kesken, mutta väliin monen vuoden tauon jälkeen kun taas aloittelen elämäntapaliikkumista niin vähän pelottaa tää alku.
Tervetuloa lukemaan!
Lähetä kommentti