tiistai 5. maaliskuuta 2013

Sisua



Näitä hetkiä kun ei oikein jaksais mitään. Heräsin 07.30 ja oon edelleen pyjama-housut jalassa...

Viime viikon liikunnat:

Ma   Kotona lumihangessa pallonheittoa n. 20min
Ti    Rugby -treenit tatamilla 1h 30min
To   Rugby -treenit hallilla  1h 57min    910kcal
La  Snowrugby 2013 Jyväskylässä. 5 peliä lumessa klo 09.30-16.30.
Sykemittari oli vaan osan ajasta käytössä ja siitä tuli yhteensä n. 900kcal. Pelit oli tosi lyhyitä mutta rankkoja. Koko päivän kalorinkulutus oli jotain väliltä 1500-2000kcal lämmittelyineen ja peleineen, ehkä enemmänkin.

3 voittoa ja 2 häviöä. Nyt on pelineitsyys menetetty.
Parhaalta tuntunut peli pelattiin kentällä jossa ei ollut lunta paljoakaan. Kengätkin näkyi. Pääsi juoksemaan kunnolla eikä tarvinut kahlata lumessa. Pelikipinä iski.

En koskaan oo ollut mitenkään joukkoeurheilija tai kunnianhimoinen. Nyt voin sanoa että niissäkin asiat voi muuttua.

Nyt löytyy motivaatio ja syykin treenata. Haluan olla hyvä ja kehittyä.
Sain oheistreeniohjelmat joihin en oo vielä tutustunut, mutta tartun niihin heti piakkoin. Juoksua tullaan tosissaan treenaamaan snowsta sisuuntuneena. Mua ei ensvuonna hanget pidättele...

Hukkasin ennen viimeistä peliä hammassuojat, mutta onneksi oli varasuojat mukana. Tänään siis sportian kautta treeneihin.

Ps. Sunnuntaina kotimatkalla oli niin täydellinen hiihtokeli että jopa minä kuumeilin hiihtämään lähtemisestä. Kun ois ne sukset...


maanantai 25. helmikuuta 2013

No pain, no gain.




Ihminen on kauneimmillaan hammassuojat suussa ;).

Snowrugby. En tällä hetkellä tiedä mitään parempaa urheilulajia.
Lauantain reilu 2h treenit keskellä hiihtolatuja keräs katseita. Ihan alusta asti en muistanut painaa sykemittaria päälle, mutta alkulämmittelyjen jälkeen kuitenkin.
Sain iskun kasvoihin jossain vaiheessa peliä. Onneksi oli hammassuojat. Vielä illalla tuntu hampaissa ja vielä nytkin tuntuu alahuulessa. Olkapäät ja käsivarret on ollut myös hellinä, mutta no pain no gain. Mun haba kasvaa kohisten ;). Eilen miehelle esittelin hauista jo mielissään ;D. Tosin nyt huomaa, että oikeaa puolta käyttää paljon enemmän. Perse on myös ruvennut saamaan vähän kivempaa muotoa ja muutenkin kroppa muokkautumaan. Kuvia en vieläkään ole saanut aikaiseksi ottaa.

Lauantai-illaksi mentiin viettää peli-iltaa valmentajan luo. Katsottiin pelejä ja puhuttiin rugbystä.

Aika 02:02:31
Sykealueella 3    01:08:00
Sykealueella 2    00:32:37
Sykealueella 1    00:21:48

Keskisyke 159
Maksimi 193
1209kcal

Viikon liikunnat: 

Tiistai
lenkkeily aika 00:43:25
 224kcal   keskisyke 122, maksimi 173
 Rugby -treenit tatamilla (taklauksia)  aika 01:30:00  
?kcal     syke taivaissa

Torstai
en päässyt treeneihin

Lauantai
Lumirugbytreenit 02:20:00

Yhteensä: 04:33:25
Ei päätä huimaa. Pari lenkkiä jäi välistä ja tuon lisäksi pitäis ottaa joku salivuoro.
Uimahalli + kuntosali vaikka lauantaisin aamulla vois olla hyvä vaihtoehto.

Tänään oltiin 2h pihalla lasten kanssa. Siivosin kuistin ja hakkasin jäätä portailta pois. Kolasin ja heittelin palloa umpihangessa syöksyen aina sen perään. Ihana kun paistaa aurinko!

Ps. Tekis mieli jo uusimaan kohta porrastreeni.

Pps. Alla olevassa videossa rugbyä kauneimmillaan.



perjantai 22. helmikuuta 2013





Tiistain treenit oli taklausta täynnä. Toinen olkapää on mustelmilla ja aristaa, samoin kuin toinen. Kahdessa varpaassa on lovet joista on lähtenyt iho vereslihalle asti. Mutta se on niin mukavaa!

Treenien jälkeen ajoin liukkaalla tiellä ojaan. Vauhtia oli vaivaiset 60-65 ja ajoin varovaisesti kuin mummo. Silti lähti lapasesta ja uppos syvälle. Hikisenä treenikamppeet päällä ei mikään paras vaihtoehto ajaa syvälle ojaan (pimeä syrjäinen tie jossa ei liikennettä).
Akkukin oli loppunut mutta sain kyydin kotiin ja haettiin auto miehen ja kaverin kans pois sieltä isolla maasturilla. Siellä lantion syvyisessä lumessa lumitöitä tehdessä tuli tehtyä myös vähän hyötyliikuntaa. Muutaman köyden ja ketjun katkeamisen jälkeen se sieltä lopulta lähti.
Onneksi ei käynyt pahemmin.

Tämän viikon liikuntamäärä on tällä hetkellä 2h15min. Huomenna on ainakin 2h treenit + lenkki. Sunnuntaina myös lenkille.
Paino on pysynyt samana. Ensiviikolla juosten labraan!
Edit: eikun se olikin lähtenyt laskuun. 61.4kg. Hitaasti mutta varmasti.

Ps. hammassuojiin rupeaa jo tottumaan. Noihin alle 10-vuotiaiden. Nuo reebokin isommat (lasten 10-15v) ei vaan mahdu mun suuhun niin että voisin puhua ja olla yökkimättä.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Yök

Yks pikkujuttu vaan.

Hammassuojien sovittaminen ja muotoileminen suuhun on kamalaa. Varsinkin kun niillä pitäis pystyä puhumaankin sitten. Yököttävää hommaa, kirjaimellisesti.
Toivottavasti noihin tottuu nopeasti eikä koko ajan tulis niitä yökkimisrefleksejä..
Mukana tuollanen mielipuolinen lenkinjälkeinen edustuskuva. Lähetin kuvan treeneistä lusmuavalle toverille (on sillä ihan hyvä syy olla pois). Näillä mennään!


Nyt treeneihin.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013















Kävin eilen 5km:n kävelylenkin siskon kanssa illalla sen jälkeen kun tuntui että pakko päästä liikkeelle tai hypin seinille. Kuvat on siltä reissulta.
Nyt odottelen että mies herää ja pääsen vihdoin lenkille. Taidan mennä herättämään ettei mene myöhäseen..

Tällä hetkellä liikuntaa on tälle viikkoa 4h. Kun käyn riippusiltojen lenkin pidennettynä niin siihen menee noin tunti. Pääsen hetkeksi täältä sairashuoneelta tuulettumaan. Toivottavasti en itse sairastu.

Ps. Eikun otankin sittenkin ensin esiin jooga-dvd:n ennen lenkkiä.

torstai 14. helmikuuta 2013

Rakastuin ryminällä rugbyyn








Tiistain treenit oli supermukavat! Miten aika voikaan lentää noin vaikka treeni on rankkaa?! Ei todellakaan tuu mietittyä kelloa koko aikana. Paitsi lopussa kun tekis mieli jäädä vielä treenaa.
Kun on niin äärettömän hauskaa ja mielenkiintoista. Ja huippuakin huipumpi joukkoe.
Joka treenien jälkeen suu on korvissa eikä me paljoa muuta enää puhutakaan ystävän kanssa ;).

Koneella on auki aina kymmeniä sivuja rugbyä. Pelejä youtubesta ja muualta netistä ja muita aiheeseen liittyviä sivuja. Joukkoeen sivut fb:ssä jne.
Rugby-kärpänen on puraissut pahemman kerran siis.

Nyt pitäis alkaa pikkuhiljaa miettii vakuutusasioita. Extreme-urheilulaji ja kilpailu. Urheilun tapaturmavakuutus rugby-lisäyksellä. Harjoitella voi ilmankin, mutta pelaamiseen vakuutus on pakollinen eikä sitä saa edes joka paikasta. Jos jotain sattuu niin se tietää yleensä leikkausta eikä vakuutusyhtiöt oikein tykkää siitä.

Otin treeneihin kameran mukaan vain huomatakseni että akku oli finito. Niin kiva. Nyt se on kuitenkin visusti latauksessa.

Täällä sairastetaan taas. Nyt tuollanen mukava korkea kuume vuorotellen jokaisella. Vanhempi lapsista lähes 40 asteen kuumeessa eikä ruoka maistu lähes ollenkaan.

Tänään olis ystävänpäivämäenlaskurieha rugby-porukalla. Rattikelkka ja pulkka odottaa kuistilla, toivottavasti selviän lähtemään. Joko sinne tai pitkälle rasvanpolttolenkille. Paino on edelleen 62.0kg.
Viikonlopun messuilta tuli tilattua Me Naiset Sport.

I play rugby. What is your superpower?

perjantai 8. helmikuuta 2013

Olen elossa taas!







Pyynikin portaat... Ihanan kamalaa ja hirveän mukavaa! Kidutusta, mutta itsensä rääkkääminenhän on mukavaa. Varsinkin silloin kun se on jo ohi.
Puolivälin jälkeen jalat tärisi jo siihen malliin, että tuntu ettei pystyssä pysy ja tauolla piti tarkistaa ettei sylje verta.

Se tunne kun päässä ei liiku yhtään ajatusta. Muuta kuin ne portaat ja että jaksaa jaksaa, eikä anna periksi. Ja onneksi oli joukkoeellinen ihania naisia kannustamassa toisiaan.
S:n laskurin mukaan reilu 3km tuli kuljettua portaita sinä aikana.
Kolme kertaa kolmen minuutin tauko.
Yllättäen toinen kerta oli pahin jollain tapaa. Juostiin portaita neljä kertaa useamman kerran. Puoliväliin ja takas ja yks neljäsosa ja takas, kokonaan ylös ja takas jne.

Pakaroissa tuntu vielä tiistain treenitkin. Ja minä reippaana kolasin pihankin ennen porrastreenejä. Paitsi ilman sitä olis varmaan ollu raskaampikin kun persus oli niin jumissa ennen sitä.

Aika 01:06:34 (Tuossa on ne kolme 3min taukoa ja kävely autolle myös)
729kcal
Keskisyke 166 ja maksimi 193. Huh. Mulla sykkeisiin tosin voi vaikuttaa huonohkon kunnon lisäksi vajis.

Kotona samalla oven avauksella mies lähti lätkään ja itse painuin saunaan. Suihkussa jäistä vettä ja avannosta haaveilua.
Lapsien nukuttamisen jälkeen venyttelin.

Paino oli aamulla 61.7kg. Suunta on alaspäin, hitaasti mutta varmasti.
Söin 12 merkkaria ja vaihdoin auringonkukansiemeniin. Tulee parempi olo.

Olohuoneessa on sisustusrintamalla uutta. Tai onhan nuo maalit jo kaks viikkoa olleet väliin leikkihuoneessa ja väliin olkkarissa. Lapset tykkää eikä muakaan kummemmin haittaa :).

Tänään venyttelyä, leffa ja kauppareissu. Viikonloppuna messuille ja lenkille.

Ps. Tämän viikon innoittaja ja tsemppausleffa on Soul Surfer ja Bethany Hamilton.  Uskomattomia naisia maailma täynnä.



keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Alkuviikko



Tämän viikon liikkunnat tähän mennessä

Lenkki rattaiden kanssa maanantaina 50min
Joogaa for dummies ;) tiistaina n. 40min
Rugby -treenit tatamilla tiistaina 1h 30min

Aamupaino oli tasan 62kg. Ensimmäinen tavoite mulla on se kun paino alkaa taas vitosella.

Eiliset rugbytreenit oli ainakin ruhjeista päätellen vähemmän rymyämistä kuin eka kerralla. Opeteltiin pelitilanteita ja taklauksia.
Mustelmia ei tietääkseni yhtäkään ja vain muutama pieni hankauma ja nirhauma käsissä.
Odotan malttamattomana sitä että päästään nurmelle pelaamaan! Mutta on tuokin huippua!
Tuntuu muuten perseessä ja reisissä tänään makiasti...

Huomenna rugby-naisten kans 1,5h treenit pispalan portailla. Silloin mukana on sykemittari. Se voi olla että tiistaihin asti sitte otetaanki vaan lepiä ;).

Rugby-palloja saa tilattua vain ulkomailta nettikaupoista. Niitä onkin tullut katseltua hetken aikaa tänään.
Ostoslistalla on sen lisäksi myös uudet lenkkarit. Vanhat saa penikat vaivaamaan kun on niin puhkikulutetut. Niitä en enää jalkaan laita.

Nyt tekemään ruokaa ja gluteenitonta leipää.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Viikon liikkumisia ja kaukokaipuu




Tämän viikon liikunnat

Kävelyä rattaiden kanssa, juoksua ja lumessa riehumista yhteensä 4h 15min  1526kcal.
Tiistain rugby-treenit tatamilla 1h 30min, ei sykemittaria ettei tulis vahinkoja.

Eilen illalla käytiin miehen kanssa kotoa käsin riippusiltojen lenkki.
56min 503kcal. Keskisyke 152. Matka jäi mittaamatta kun GPS:stä loppu patterit.
Liukasta oli eikä juoksu siis ollut kamalan rentoa. Viimeiset 2km käveltiin reippaasti.
Ostoslistalla on uudet juoksulenkkarit.

Tänään pakataan eväät reppuun ja lähdetään retkelle koko perheellä. Aurinko paistaa pitkästä aikaa!

Ps. Miehen kans lenkillä lyötiin kättä päälle. Kun kummallakin on -10kg saavutettu, me varataan lennot "kaauas pois, sinne missä on lämmin, ja niin paljon elävämmin, loistaa tähdet ja kuu..". Vielä ei ole päätetty minne, mutta täältä pois kuitenkin.

Täällä on luukutettu paljon tätä:


lauantai 26. tammikuuta 2013

Pieni väli-info.

Oon syönyt tällä viikolla aika huolettomasti.

JA mua vähän jännittää tiistai-ilta. Nimittäin meen RUGBYN alkeiskurssille!!! HUIPPUA!
Ilmoituksen siitä löysin Liikunnanvihaajan blogista (Mikä on yks mun suosikkiliikuntablogeista).
Harmi kun en aiemmin nähnyt tuota kun nyt on mennyt jo toinen tiistai ohi.
Hypin seinille kun oon niin innoissaan!

Ois niin ihana saada joku kunnon harrastus. Sellanen säännöllinen ja jossa vois tutustua muihin.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

keskiviikko 16. tammikuuta 2013




Joka päivä on tullut tehtyä jotain. Poljettua vähintäänkin kuntopyörällä. Kinectikin on otettu käyttöön taas. Ja pari dvd:tä.

Herkuttelu on pysynyt kurissa ihmeen hyvin ja helposti. Ja koko ajan helpommin.
Huomenna laitan mittoja ja vertailuja.

Mietin minkähän painoiset kahvakuulat ois alkuun hyvät? 

perjantai 11. tammikuuta 2013

Energiaa kiitos!


Pitkä flunssan poteminen ja sairastelu on vienyt musta voimat. Yöunet ei virkistä.
Koitan päästä osallistumaan kahvakuulailun peruskurssille tässä kuussa. Sen jälkeen jatkaisin kotona.
Lisäksi haluaisin aloittaa taas joogan. Päästä useammin luistelemaan ja ostaa sukset.

Enkä malta odottaa että saan sen nyrkkeilysäkin tuonne alakertaan!

torstai 3. tammikuuta 2013

Ei oikein mitään.

Täällä ollaan flunssan kourissa oikein urakalla ja litkitään teetä litrakaupalla.
Ensin sairasti mies ja lapset, nyt minä. Vyöhyketerapiankin jouduin perumaan.

Joulukuussa kaivoin sykemittarin naftaliinista. 8kk sitten olin käyttänyt sitä viimeksi. Huhtikuisella juoksulenkillä.
Se tunne mikä tuli kun kiinnitin vyötä ja kelloa. IHANA! Tuli niin ikävä juoksulenkkejä espoon rannikolla.
Mutta, siinä oli myös yksi iso mutta. Painon päivitys... 8kk ja +8kg. Masentavaa. Ja persuuksiin potkivaa!

Mittasin itseni äsken, mutta laitan ne mitat tänne vasta viikon päästä...

Aamulla lääkettä ottaessa mietin, miten typerää on kun pitää joka päivä ottaa joku lääke jota ilman ei kroppa oikein pelittäis. Ja mikä työ siinä on saada se lääkitys kohdilleen. Tällä hetkellä syön siis puolikkaan 0,1mg thyroxinin joka aamu. Muut pillerit (vitamiinit yms.) pitää ottaa illalla. Labrassa pitäis käydä tammi-helmikuun vaihteessa.
Ja miten joku niinkin pieni kuin kilpirauhanen voi vaikuttaa niin paljon sun koko elämään.

-Uudelta paikkakunnalta pitäis selvittää avantouintihommat ja muutkin urheilujutut.
- Käydä ostaa nyrkkeilysäkki ja muutama muu juttu kellariin.
Siellä on jo jonkunnäköinen kuntopyörä, soutulaite, stepperi, punttipenkki.. Pitäis katsoa missä kunnossa ne on.
-Tänne pitää päivittää mitat ja tavoitteet mahdollisimman pian.

Nyt teetä ja pikaista paranemista!



sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Koko perheen remontti


Mummolan takapihalle jäädytetty pieni kenttä oli kirjaimellisesti tupaten täynnä joulupäivinä.

Mua oikeen hävettää tämän blogin ja muun siihen liittyvän jääminen. Harmittaa. Eikä ihan vähääkään.
Marraskuussa sain luvan liikkua ihan normaalisti. Mitään ei siis löytynyt, mikä on iso helpotus. 

Muuttokin tuli. Ihan uusi paikka eikä lähellä Fressiä tai muuta vastaavaa ainakaan tietääkseni. 

Yks isoin este mun pysymiselle ruuan suhteen kaidalla tiellä, on ollut mun mies. Mies joka liikkuu ja voi syödä mitä vaan ja kuinka paljon vaan. Eikä näy missään. Niin epäreilua. Ja kamalaa kun toinen raahaa epäterveellisyyksiä kotiin useasti viikossa.

No, nyt siihenki on tullut muutos. Nimittäin näkyy se sittenkin ;) (vahingonilo paras ilo)! Liikuntaa on vähemmän kuin ennen olosuhteiden pakosta, työ vähemmän fyysistä, mutta ruokahalu ja herkuttelu sama. Ikääkin on muutama vuosi lisää.
Nauroin hyvällä omalla tunnolla räkäsesti miehen astuttua puntarille. Sitä ennen veikattiin painoa. Mun arvaus oli kolme kiloa vähemmän mitä puntari näytti. Miehen arvaus n. 10kg vähemmän... 
Oonkin sitten ihan urakalla piikitelly miestä pilke silmäkulmassa. Tiedän sen tepsivän siihen. Ja samalla hyödyn minäkin. Kiero minä!

Mutta ei sekään meitä aja koko perheen elämäntaparemonttiin, että meillä on kummallaki mielestämme liikaa kiloja.
Vaan lapset. Ja terveys. Tulevaisuus. 
Me ei todellakaan haluttu tätä. Vaan alusta asti sitä mitä nyt lähetään hakemaan ja toteuttamaan.

Mies on pitkiä työmatkoja pois, ja vähintäänkin pitkiä työpäiviä. Lapsille se korvaa sen usein arvaamattomilla taskuilla ("...isin tasku aina on niin arvaamaton.."). Ja niissä on yleensä tuliaisiksi herkkuja. Mua ärsyttää jo pelkkä sen ajatteleminen. 
Moni lapsi syö varmasti enemmänkin, mutta mun mielestä ei tarvis sitä karkkipäivää edes kerran viikossa. 
Kyllähän me liikutaan nytkin, mutta siihenkin halutaan isompi muutos. 

Liikunnan ilohan on hyvä valaa lapsiin jo pieninä. Ilo nimenomaan. Ei mitään ikivanhoja Niemisiä jalkoihin ja mars hiihtoladulle verenmaku suussa. 
Välineurheilua sen väliin siis olla pitää. Kyllähän se itseäkin tsemppaa mielettömästi kun on kunnon kamppeet.

Terveys.
Siinä vaiheessa viimeistään on pakko alkaa miettimään, kun suvun liikkumaton puolisko lähtee sydänoperaatioihin ja muihin.
Omaa selkää alkaa säännöllisen liikkumisen puutos rasittaa eikä noita Sirdaludeja oo kiva napsia. Viimeksi liikkumattomana maatessani ja kipuja itkiessä vannoin että siinä tilassa en aio enää ikänä olla.
Kun on kaks lasta niin et vaan voi parin kuukauden välein rikkoa selkää niin ettei edes ylösnouseminen onnistu. Lääkkeetkin kun saa nukahtamaan lähes samantien. 

Mulla on omakohtaista kokemusta siitä koko elämäni ajalta että kun kroppa voi hyvin, niin mielikin voi. 
Nyt kun oon taas alkanut saamaan kilpirauhaslääkityksen suunnilleen parempaan päin, voin alkaa tosissani tekee asioiden eteen jotain. 
Ja ainahan mun unelma on ollut koko perheen yhteiset vaellusreissut, hiihtoretket, luistelut ja lenkkeilyt. Terveelliset ruuat sun muut.
Tää ei oo siis mikään uuden vuoden lupaus. Nyt on vain hyvä aika. Asiat on herätelly. Onneksi myös miehen. 

Meidän joululomaan on kuulunut lumityöt hyötyliikuntamielessä ja hiki niskassa. Kalorit palaa ja mieli lepää. Ja aikakin kuluu pihalla nopeammin. 
Myös luistelu on iso osa talvea ja jäälle suunnataan useamman kerran viikossa. Vanhempi lapsista sai vuosi sitten omat luistimet, mutta nuoremalle ne ostetaan vasta ensitalveksi.

Terveempää uutta vuotta ja koko loppuelämää!

Ps. Tammikuu tuo tullessaan uusia liikuntavälineitä tähän taloon. Meillä kun on tuolla kellarissa tilaa pienelle kotikuntosalille.
Ja paljon muutakin! Mun pää kuhisee kirjoitettavaa tänne. Onkohan täällä enää kukaan kuulolla? 

maanantai 6. elokuuta 2012

Täällä on ollut hiljaista koko kesän ja keväänkin. Paino on tullut takas ja liikunta jäänyt lähes kokonaan.
Tällä hetkellä tilanne on se, että torstaina on ylilääkärille aika jonka jälkeen selviää miten käy. Miten käy juoksun ja muiden... Juoksu ei ole tuntunut hyvältä varsinkaan loppumatkasta tai sen jälkeen. Olo on ollut kuumeinen ja kipeä. Alamahaa ja alaselkää särkenyt. Niitä särkee nykyisin ilman juoksemistakin väliin.

Kilpirauhaslääkettä on säädetty suuntaan ja toiseen, eikä vieläkään oo tullut samanlaista hyvää oloa niinkuin alkuvuodesta. On menty liikatoiminnan puolelle ja kärsitty kauheista rytmihäiriöistä ja liikahikoilusta jne. (tosin siitä laihtumisesta ei :P).

Imetyksen loppumisesta on nyt n. 5viikkoa. Silloin se loppui ihan kokonaan. Nyt muutaman viikon aikana on tuntunut että ruokahalu on vähentynyt eikä herkkuja tee läheskään samalla mitalla mieli. Kyllä niitä tottumuksesta tulee silti edelleen syötyä, tosin vähenevässä määrin. Vois siis alkaa laihduttamaan ihan kunnolla ja tehdä elämäntaparemontti pysyvästi.
Reissatessa ja ystävien kanssa ollessa huomasin, ettei mun tee mieli syödä läheskään niin paljon kun en ole yksin. Tunnustaudun edelleen siis tunnesyöjäksi. Kumpikin käsi pystyssä!

Tänään söin aamupalaksi ruispalan juuston ja voin kanssa + valion pehmeä rasvaton maitorahka mansikoiden ja mustikoiden kera. Juomana oli 3dl clipperin vihreää teetä.

Olen ajatellut meneväni jonkun ravintoterapeutin luo ja miehen veljenvaimo on luvannut tehdä mulle kuntosaliohjelman. Sielläkään en ole kuukausiin käynyt. Kannattavaa...

Olympialaisia on tullut seurattua ja katsottua kateellisena ja ihaillen niitä vartaloita. U-P-E-I-T-A ja täydellisiä!
Uintikipinä on iskenyt, ja riippuen siitä mikä tuomio lääkäristä tulee, voi juoksu vaihtua uintiin. Voisin aloittaa aikuisten uimakoulusta niin sais nuo tekniikat haltuun. T. Entinen vesipelkoinen joka lintsas koulun uimatunnit aika tehokkaasti...

Kesä on mennyt taas aika väsyneissä merkeissä ja luotankin syksyn tuovan vähän piristystä arkeen. Thyroxinia on nyt laskettu ja varmaan lasketaan vieläkin, jospa se olo alkaa paranemaan. Toivossa on hyvä elää :).

Jos uskallan niin otan tänään mittoja.... Paino on ainakin noussut reilusti.